Suomessa sukupuolimerkintään on kaksi vaihtoehtoa ja henkilötunnus sisältää sukupuolen tunnisteen. Siksi henkilötietojen korjaaminen vastaamaan sukupuoli-identiteettiä on mahdollista ainoastaan binäärisille transsukupuolisille; naisille ja miehille. Tällä tavoin lainsäädäntö ulossulkee ei-binääriset ihmiset. Olemme vailla mahdollisuutta olla kokonaisina ihmisinä yhteiskuntamme jäseniä.
Näin kansainvälisenä transnäkyvyyden päivänä haluan korostaa ei-binäärisyyden ja ei-binääristen ihmisten moninaisuutta. Ei-binäärinen ihminen, muunsukupuolinen, gender queer ja sukupuolikapinallinen (“gender fuck”); näin kuvailen sukupuoltani. Olen kuitenkin vain yksi meistä. Ei-binäärisiä sukupuoli-identiteettejä on lukuisia, ja osa on identiteetiltään sukupuolettomia.
Kokemukset ja tarpeet ovat yksilöllisiä. Siksi tulee huomioida ja kuunnella monikossa, ei-binäärisiä ääniä. Ne hiljaisemmatkin olisi tavoitettava ja saatava kuuluviin. Kaikkien ei ole mahdollista puhua julkisesti omalla nimellään ja kasvoillaan. Me aktivistit voimme. Siksi olemme etuoikeutettuja. Meidän äänemme on jo alkanut kuulua.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen ei-binääristen ihmisten yhteiskunnallista asemaa ja oikeuksia. Tuon esiin sekä arkipäiväisiä esimerkkejä että pohdintaani lainsäädännön näkökulmasta. Päätelmäni on, että lainsäädännön pyrkimys yhdenvertaisuuteen ei toteudu käytännössä. Ei-binääriset ja binääriset ovat eriarvoisia. Tämä on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Kirjoitukseni lopussa on lukuvinkkejä teemasta sukupuolten tasa-arvo.
Arkista elämää sukupuolinormien puristuksessa
Ei-binääristen ihmisten elämässä tulee korostuneesti esiin hyvin monien asioiden jakaminen kahteen vaihtoehtoon, joista molemmat ovat vääriä itselle. Kaupassa sukista alkaen hygieniatuotteisiin: otatko naisten vai miesten, pinkkiä vai sinistä, hempeää vai maskuliinisemmaksi määritettyä. “Hei rouva”, kassa tervehtii. “Oletteko yli 40-vuotias nainen, ja kuulutte siten tutkimuksen kohderyhmään?”, kyselytutkimuksen haastattelija aloittaa puhelun. Kotimaisen suuren mediatalon suoratoistopalveluun rekisteröityminen edellyttää sukupuoli-tietoa, ja vaihtoehtoina ovat nainen ja mies.
Ei-binääristen ihmisten kohtaamiksi pulmatilanteiksi nostetaan monesti vessojen ja pukuhuoneiden puute, hankaluudet epäsopivan henkilöllisyystodistuksen kanssa, jatkuva väärinsukupuolitetuksi tuleminen, sekä väärän nimen ja väärien sukupuolittavien ilmaisujen käyttö. Nämä ovat merkittäviä käytännön ongelmia. Niiden ratkaiseminen kuitenkin edellyttää katsomaan ongelman taakse.
Käytännön ongelmat ovat seurausta sukupuolinormatiivisuuden vaikuttamasta lainsäädännöstä. Yhteiskunnassamme vallitsee edelleen erityisesti vahva oletus sukupuolen kaksijakoisuudesta. Näin oletetaan, että me kaikki olisimme joko nainen tai mies.
Cis-olettama (mm. kaikkien ihmisten sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta) on alkanut haalenemaan. Sitä osoittaa esimerkiksi translain uudistamisen kirjaaminen hallitusohjelmaan, tavoitteena itsemäärittelyn oikeuden vahvistaminen sekä Transtyöryhmän perusteellinen raportti vaihtoehtoisista malleista toteuttaa muutoksia.
Eriarvoistava lainsäädäntö koskien henkilötietoja
Ei-binääristen ihmisten lainsäädännöllinen asema, oikeuksien toteutumisen ongelmat sekä ratkaisukeinot on jo kartoitettu. Selvitys sisältyy STM:n asettaman Transtyöryhmän raporttiin translain uudistamisen vaihtoehdoista. Työryhmän esitys on merkittävä askel kohti julkista keskustelua myös ei-binääristen oikeuksista, vaikka konkreettisissa lakimuutoksissa asti ei vielä ollakaan.
Transtyöryhmän raportissa keskeisimmäksi epäkohdaksi nostetaan ei-binääristen jääminen sivuun lainsäädännöstä. Nykyinen lainsäädäntö on rakennettu kaksijakoisen sukupuolikäsityksen mukaan. Työryhmä katsoo, että sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisen varmistaisi sukupuolineutraali henkilötunnus ja kolmas sukupuolimerkintä henkilötiedoissa.
Tässä kohtaa haluan muistuttaa, että sukupuolia on enemmän kuin kolme. Joissakin keskusteluissa esiintyvä “kolmas sukupuoli” tarkoittaa henkilötietojen sukupuolimerkinnän kolmatta vaihtoehtoa. Sen voisi valita ne, jotka ovat jotain muuta kuin yksiselitteisesti nainen tai mies. Kaikki "muut" yhden luokituksen alle, koska ymmärrettävästi väestötietojärjestelmässä ja hallinnollisessa käytössä vaihtoehtoja ei voi olla rajatonta määrää.
Ei-binäärisiä ihmisiä koskeva ratkaisua vaativa ongelma on siis se, että identiteettiä vastaavat sukupuoleen viittaavat henkilötietojen vaihtoehdot puuttuvat Suomessa. Oleellista on ymmärtää, mitä tästä seuraa. Ensinnäkin oikeus henkilötietojen korjaamiseen koskee binäärisiä transsukupuolisia (naiset ja miehet). Toiseksi koska lainsäädäntö tunnustaa ainoastaan kaksi sukupuolta, lainsäädännön näkökulmasta ei-binäärisiä ei ole olemassa.
Merkittävin ongelma on siis yhteiskunnallisella tasolla, ei yksittäisten ihmisten kokemissa arkipäivän pulmatilanteissa. Ei-binääriset ovat eriarvoisessa asemassa verrattuna binäärisiin transsukupuolisiin (naiset ja miehet). Eriarvoisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että lähtökohtaisesti samaa väestöryhmää “sukupuolivähemmistöjä” olevien oikeudet ovat erilaisia riippuen sukupuoli-identiteetistä.
Yhdenvertaisuutta lainsäädännössä, tosiasiallisesti ei
Perustuslain ja Tasa-arvolain mukaan ei-binäärisetkin pitää huomioida yhdenvertaisesti. Sukupuoli-identiteetti on kielletty syrjinnän peruste. Tasa-arvolaissa on myös velvoite yhdenvertaisuuden edistämisestä suunnitelmallisesti. Tästä lainsäädännöstä huolimatta esimerkiksi oppilaitoksissa ja työelämässä vedotaan siihen, että henkilön ei-binäärisyyttä ei tarvitse huomioida, koska meillä on “virallisesti” vain kaksi sukupuolta.
Tietoa teemasta “sukupuolten moninaisuus ja tasa-arvo” on saatavilla kattavasti. On myös useita yksityiskohtaisia käytännön oppaita. Silti jotkut väittävät: “Älä vaadi, kun tietoa ei ole.” Jostain syystä tieto ei siis tavoita sitä tarvitsevia; esimerkiksi lääkärit, viranomaiset, opettajat ja työnantajat. Siksi välillä mietityttääkin, onko kyse todella tietämättömyydestä, vai siitä ettei edes haluta ymmärtää.
Kolmannnen sukupuolimerkinnän ja sukupuolineutraalin henkilötunnuksen puuttumisesta seuraa myös ongelmia, joista ei juurikaan julkisesti puhuta. Ei-binääriset ihmiset jäävät ulkopuolelle väestötason rekisteritutkimuksista, koska ne ovat sukupuoliperustaisia. Sen seurauksena ei-binääriset jäävät puuttumaan ko. tutkimuksiin perustuvista hyvinvointi, syrjintä, ym. hankkeistakin. Tämä on yksi keskeinen syy, miksi ei ole saatavilla tietoa ei-binäärisistä.
Näin ollen olemassa oleva lähtökohtainen lainsäädäntö pyrkii turvaamaan myös ei-binääristen oikeudet. Tosiasiallinen tilanne kuitenkin osoittaa, että nykyinen lainsäädäntö ei riitä yhdenvertaisuuden toteutumiseen käytännössä. Siksi yhdenvertaisuus tulee turvata sukupuolimerkintää sääntelevällä henkilötietojen lainsäädännöllä.
LUKUVINKKEJÄ TEEMASTA SUKUPUOLTEN TASA-ARVO
THL:n Tasa-arvotiedon keskus, Sukupuolten tasa-arvo
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo
Tasa-arvovaltuutettu
https://tasa-arvo.fi/etusivu
/ Sukupuolten moninaisuus, https://tasa-arvo.fi/sukupuoli-identiteetti
