perjantai 10. marraskuuta 2023

EBÄ lopettaa toimintansa toistaiseksi



Yksi aika kausi päättyy, kun EBÄ lopettaa toistaiseksi toimintansa.

Kollektiivin muuttuneiden tilanteiden vuoksi olemme pakotettuja toistaiseksi lopettamaan EBÄN toiminnan. Olemme siitä pahoillamme teidän kaikkien seuraajiemme vuoksi, mutta myös itsemme takia, koska sydämessämme elää edelleen aktivistihenki.

Jätämme sometilimme ja blogimme toistaiseksi avoimiksi, joten tuottamamme faktatieto, kampanjat ja kannanottomme ovat edelleen saatavilla. Emme kuitenkaan enää hallinnoi niitä emmekä vastaa viesteihin tai kommentteihin niiden kautta.

Kollektiivin jäsenistä Hipulla ja Anilla on omat yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa käsittelevät nettisivut / sometilit:

Hippu

FB: Normisäätöä
https://muunsukupuolinenhippu.blogspot.com/

Ani

IG ja FB: @annartfi
www.annart.fi

 

perjantai 31. maaliskuuta 2023

Binääriin perustuva tilastoharha jättää ei-binääriset näkymättömiksi - TDOV 2023

 TEKSTI: EBÄ:n aktiivi Ani, julkaistu myös @annartfi instagram-tilillä 31.3.2023.


BINÄÄRIIN PERUSTUVA TILASTOHARHA JÄTTÄÄ EI-BINÄÄRISET NÄKYMÄTTÖMIKSI


KUVA: Ani

Jos kuulut sukupuolibinääriin eli olet joko mies tai nainen, tulet automaattisesti huomioiduksi mm. tutkimus-, palvelu-, rikosuhri-, sosiaalialan ja terveydenhoidon tilastoissa.

Binäärinen sukupuolijako tarkoittaa sitä, että sukupuolia ajatellaan olevan kaksi: mies ja nainen, ja että sukupuoli ja henkilötunnus määritellään syntymän hetkellä ulkoisista ennalta sovituista nais- ja miestyypillisistä kehon piirteistä. Mies-naisjaolla määräytyy myös henkilötunnus. Binäärisestä henkilötunnuksesta seuraa yhteiskunnassa kaikessa tilastoinnissa ja tutkimuksessa yleinen binäärioletus. 

Binäärioletus aiheuttaa tilastoharhan, sillä sen ulkopuolelle jäävät kaikki ne ihmiset, jotka ovat sukupuoleltaan jotain muuta kuin miehiä ja naisia. Tilastoharha jatkuu läpi elämän kaikissa järjestelmissä, palveluissa ja kyselyissä, joissa merkitään henkilötunnuksen mukaan määräytyvä sukupuoli. Ulkoinen sukupuolen binäärijaottelu vauvan sukuelimien mukaan ei kaikkien kohdalla osu muutenkaan oikein. Transsukupuolisten ihmisten sukupuoli-identiteetti ei vastaa heidän syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Myös heidän henkilötunnuksensa on väärin siihen asti kunnes he muuttavat sen vastaamaan oikeaa sukupuoltaan.

Koulujen, opiskelupaikkojen, harrastusten, työyhteisöjen järjestelmien luomat tilastot eivät siis monien ihmisten kohdalla todellisuudessa pidä paikkansa. Joukossa on iso määrä ihmisiä, jotka ovat väärin tilastoituja johtuen henkilötunnukseen perustuvasta tietojen jäsentämisestä. Binäärioletus näkyy kaikkialla arjessa, esimerkiksi harrastuksissa, kouluissa, työpaikoilla. juhlapuheissa, teksteissä, esitteissä, tutustumistilanteissa, palveluita käyttäessä, vaateostoksia tehdessä ja tilojen jakautumisessa. 

Joissain maissa on mahdollistettu ei-binäärisille ihmisille henkilötodistukseen oma merkintä, esim. X. Kaikki eivät tätä merkintää halua, koska se saattaa altistaa arjen tilanteissa lisäsyrjinnälle ja väkivallalle, niin koti- kuin ulkomaillakin. Juridisen sukupuolimerkinnän puuttumisesta joko omasta tahdosta tai binäärisestä henkilötunnusjärjestelmästä johtuen seuraa, että väkivaltatilastot eivät kerro totuutta binäärin ulkopuolella olevien uhrien määrästä.

Länsimaisten ihmisten itsemäärittelyyn perustuvien tutkimusten perusteella ei-binäärisiä / muunsukupuolisia ihmisiä on noin 4 % väestöstä eli joka 25s. 

Suomessa tämä on määrällisesti samaa luokkaa kuin suomenruotsalaisten määrä. Suomi on sateenkaari-ihmisille yleisesti ottaen turvaton maa ja väkivallan uhka on erityisesti transihmisille todellinen. Erityisen huolestuttavaa on, että tilastoharha tekee ei-binääristen kohtaaman väkivallan, syrjinnän ja epätasa-arvon eri muodot näkymättömiksi. Todenmukaiset tilastot toisivat näkyväksi tuen ja palveluiden tarpeet samoin kuin mahdollistaisi näkyväksi tekemisen ja näkyvyyden kokemuksen. 

Milloin on meidän vuoro olla yhteiskunnassa juridisesti tunnustettuja ja näkyviä?


//

Lukuvinkkejä:

"Jos naisen euro on 84 senttiä, paljonko on transihmisen tai muunsukupuolisen euro?" Ei-binäärisiä koskevaa väestötason rekistereihin perustuvaa tietoa ei ole, niin kauan kuin väestötietojärjestelmässä on sukupuoleen vain kaksi vaihtoehtoa.

https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2019/tilastoja-naisista-miehista-ja-heteropareista-miksi-moninaisuus-jaa-virallisissa-tilastoissa-usein-piiloon/


Lehtonen, Jukka (2019). Kun kaksijakoinen sukupuoliajattelu murtuu – sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus tasa-arvobarometrissa. Teoksessa Mia Teräsaho & Johanna Närvi (toim.) Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon – analyyseja tasa-arvobarometrista 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 6/2019.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-314-4


Ebän aktiivin Hipun aiempi postaus:

https://muunsukupuolinenhippu.blogspot.com/2021/05/miksi-puhutaan-sukupuolten-tasa-arvosta.html?m=1


lauantai 19. marraskuuta 2022

NÄKYMÄTTÖMYYS EI-BINÄÄRISENÄ YHTEISKUNNASSA JA ARJESSA

TEKSTI: Ani, julkaistu alunperin www.annarti.fi omassa blogissa 26.3.2022

Julkaisemme TransHelsinki viikonloppuun liittyen EBÄ:n Anin aiemman blogitekstin ei-binääristen näkymättömyydestä ja näkymättömyyden laajuudesta yhteiskunnassa ja arjessa.


NÄKYMÄTTÖMYYS EI-BINÄÄRISENÄ


KUVA: Ani / AnnArt


Itselleni eniten vähemmistöstressiä lisäävää on se, että olen yhteiskunnassamme näkymätön. Jos olet binäärinen cismies tai cisnainen, sinun ei tarvitse todistaa olemassa oloasi. Olet automaattisesti juridisesti väestörekisterissä olemassa ja sitä kautta kaikissa yhteiskunnan palveluissa ja rakenteissa. Jos olet binäärinen transnainen tai transmies, voit saada juridisen sukupuolesi korjattua naiseksi tai mieheksi.

Muunsukupuolisena minulla ei nykyisen lainsäädännön vuoksi ole mahdollista juridisesti vahvistaa oikeaa sukupuoltani.

Olen siis rekistereissä, palvelujärjestelmissä, asiakasohjelmissa, teksteissä, lomakkeissa, kirjeissä, virallisissa maksukorteissa ym. merkitty naiseksi.

Yleinen asenneilmapiiri vähättelee asiaa esim. näin: ”sehän on vain merkintä”, ”ei se määritä sinua ihmisenä”, ”eihän sinun tarvitse asettua johonkin normiin tai muottiin”. Ei kysymys ole vain merkinnästä. Kysymys on minun olemassaolostani ja elämästäni. Esimerkkikommentit ja lukuisat muut vastaavat, joita olen kuullut ennen avoimmuuttani muunsukupuolisuudestani vaikuttivat niin, että pelkäsin kertoa, etten ole nainen.

Mikä siinä pelotti? Se, että kerrottuani muunsukupuolisuudestani kuulisin kommentteja myös suoraan itseeni kohdistuen. Pelkoni oli oikea. Kuulen niitä viikottain – välillä päivittäin. Se on satuttavaa.

Kaikki ”naiset ja herrat”-juhlapuheet,  vaatteet, vessat, tavarat, palvelut, onnittelut, ryhmäytymiset, yleiset kahvikeskustelut jne. alleviivaavat sitä, että en ole olemassa. Olen näkymätön. Kun siihen lisää em. viralliset tahot, tuntuu välillä, että ei ole voimia toimia ja sanoa, että ”hei, on myös meitä muita”.

Me olemme olemassa. Meitä on vähintään 4 % ihmisistä – tarkoittaa tällä hetkellä yli 220 000 suomalaista eli lähes yhtä paljon kuin suomenruotsalaisia Suomessa. Tilastollisesti joka 25s on ei-binäärinen.

Olen kerännyt tähän kirjoitukseen joitakin arjen esimerkkejä näkymättömyydestä. Todellisuudessa niitä on paljon enemmän – käytännössä kaikilla elämän osa-alueilla.


VAATTEET

Vaatteet on jaoteltu miesten ja naisten vaateosastoihin. Vaatteissa myös usein lukee esim. men’s wear, miesten sukat / women’s wear, naisten sukat jne. Ns. unisex-vaatteet ovat useimmiten joko kallista huippumuotia tai yksipuolisia ja hillittyjä kuoseja. Naisille sukupuolitetut vaatteet ovat usein vähemmän kestäviä.

Vaatteilla ei ole sukupuolta. Kaikilla sukupuolilla on kehollista vaihtelua. Vaatteet voi lajitella esim. mallin tai vaatteen käyttötarkoituksen mukaan.

Saman vaatteen tulee olla yhtä kestävä sukupuolesta riippumatta.


PUHEET, TERVEHDYKSET, RYHMÄJAOT

Vaikka Suomen kielessä ei ole sukupuolittuneita pronomineja, on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen puhekoodisto edelleen todella binäärinen.

 ”Hyvät naiset ja herrat” 

 ”Tervetuloa arvon naiset”

 ”Kiva nähdä näin paljon miehiä”

 ”Ensin on naisten vuoro ja sitten miesten”

 ”Jakaudutaan naisten ja miesten ryhmiin”


JUHLAPÄIVÄT

Monet juhlapäivät ovat sukupuolittuneita: tyttöjen päivä, naistenpäivä, äitienpäivä, miestenpäivä, isänpäivä jne. Binäärisesti määritellyt päivät jättävät ei-binääriset ulkopuolelle ja näkymättömiksi, vaikka ei-binäärisissä on myös esim. vanhempia.

 Juhlapäivien tarkoituksena on edistää tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Olisi merkityksellistä muistaa sukupuolisensitiivisyys ja inklusiivisuus myös yleisinä juhlapäivinä.


WC-, SUIHKU- JA PUKUTILAT

WC-, suihku- ja pukutilat on jaoteltu naisille ja miehille. Ei-binäärisille osoitetaan usein inva-wc, mikä on ongelmallista, koska ko. wc on tarkoitettu vammaisille ja esim. vaikeasti muutoin liikkuville ja koska se pakko-outtaa.

 Se, missä vessassa ei-binäärisenä on turvallista käydä riippuu siitä, miten muut ihmiset sukupuolittavat – naiseksi vai mieheksi.

 Eri palveluissa ja virastoissa ohjataan ulkopuolisen sukupuolittamisen mukaan esim. ”oikealla on naisten vessat”.

 Esim. kuukautissuojia tulisi olla kaikissa vessoissa, jotta ne olisivat saavutettavissa kaikille transihmisille.


TAVARAT, TYÖKALUT JNE.

”Naisille” suunnatut tavarat ja työkalut on kohdennettu esim. hempeämmillä väreillä ja kuvioilla. ”Miehille” suunnatut ovat tummempia ja graafisempia. Naisille suunnatut ovat usein myös heikompilaatuisia.

 Tavaroilla ja työkaluilla ei ole sukupuolta ja ne tulisi jaotella käyttötarkoituksen eikä käyttäjän mukaan. Niiden tulisi olla yhtä laadukkaita esim. väristä ja koristelusta riippumatta.


VÄRIT JA MUODOT

Tavaratalojen yleistyttyä vaatteet alettiin jaotella myös värien mukaan ”naisten ja miesten väreihin”. Punaiset ja hempeän vaaleat sävyt nähtiin naisille kuuluviksi. Siniset ja voimakkaat värit miehille kuuluviksi. Tämä keinotekoinen binäärinen jako on edelleen vallalla ihmisten ja mainostajien asenteissa. Vastaavasti kukalliset tai koristeelliset kuviot on määritelty feminiineiksi ja graafiset tai yksinkertaiset kuviot maskuliineiksi.

Väreillä ja muodoilla ei ole sukupuolta – kaikki sopivat ihan kaikille sukupuolille. 


HARRASTUKSET JA LIIKUNTA

Koululiikunta on jaettu ”tyttöjen ja poikien ryhmiin”. Tytöillä painotetaan eri lajeja kuin pojilla. Ei-binäärisyydelle ei löydy paikkaa.

Liikuntalajeissa markkinoidaan ja kannustetaan naisia ja miehiä eri lajeihin. Mainoksissa ja liikuntaohjelmissa puhutaan naisten ja miesten liikunnasta jne. Samoin muu harrastustoiminta on jaoteltu naisille ja miehille. On myös paljon ulkoapäin tulevia sosiaalisia sääntöjä siitä, mikä ihmisten asenteiden mukaan sopii naisille ja miehille. Ei-binäärisyys jää ulkopuolelle.

Liikunta- tai harrastuslajit kuuluvat kaikille sukupuolille lajista tai harrastuksesta riippumatta. 


PALVELUT, LOMAKKEET JA ASIAKASTIETOJÄRJESTELMÄT

Kaikissa virallisissa palveluissa, lomakkeissa ja asiakastietojärjestelmissä kysytään sukupuolta. Ne on rakennettu binäärisen juridisen sukupuolijaon eli nais-miessukupuolen mukaisesti. Tämä näkyy myös esim. verkkokauppojen kategorioissa. Jos vaihtoehdoksi on laitettu muita vaihtoehtoja ovat valinnat usein muu/en halua kertoa.

 Muu ja en halua kertoa tulisi olla kahtena eri vaihtoehtona ja muu-kohdassa olisi tärkeä olla määrittelyvaihtoehto eli muu, mikä. Ei-binäärisyyden kirjo on hyvin laaja.

 Suuressa osassa palveluita ym. ei sukupuolella ole merkitystä eli sitä kysytään myös täysin turhaan.

 Ammattilaiset tarvitsevat myös koulutusta sukupuolen moninaisuudesta, jotta asiakkaat tulevat sensitiivisesti ja inklusiivisesti kohdatuksi palvelusta riippumatta.


TILASTOT

Binäärioletus aiheuttaa tilastoharhan, sillä sen ulkopuolelle jäävät kaikki ne ihmiset, jotka ovat sukupuoleltaan jotain muuta kuin miehiä ja naisia. Ei-binäärisiä ovat mm. mm. muunsukupuoliset, sukupuolettomat, neutrit, agenderit, androgyynit, (gender)queerit, genderfluidit. Tilastoharha jatkuu läpi elämän kaikissa järjestelmissä, palveluissa ja kyselyissä, joissa merkitään henkilötunnuksen mukaan määräytyvä sukupuoli.

 Koulujen, opiskelupaikkojen, harrastusten, työyhteisöjen järjestelmien luomat tilastot eivät siis todellisuudessa pidä paikkansa. Joukossa on myös iso määrä ihmisiä, jotka ovat tilastoissa väärin. 

 Tilastoharha tekee mm. ei-binääristen kohtaaman väkivallan ja syrjinnän eri muodot näkymättömiksi.


tiistai 27. syyskuuta 2022

SUKUPUOLTEN MONINAISUUS JA TASA-ARVO: PERUSTIETOA

EI-BINÄÄRISET, SUKUPUOLTEN MONINAISUUS JA TASA-ARVO: PERUSTIETOA JA TIETOLÄHTEITÄ


KUVA: Ani


TEKSTI: Hippu Helminen


Vuonna 2022 Suomen sijoitus laski 6 pykälää verrattuna edelliseen vuoteen, kun vertailtiin sateenkaarioikeuksien toteutumista Euroopassa.
(ILGA Europe, 12.5.2022, Rainbow Europe Map 2022)

Halutaanko Suomessa kehityksen menevän tähän suuntaan?


Haluamme muistuttaa sukupuolten moninaisuudesta, koska vihamielisyys transihmisiä kohtaan on voimistunut niin täällä meillä kuin maailmallakin. (Tarkemmin esim. Pihlajamaa (toim.), OM 2021:26, s. 48.)

Suomessa vallitsee käsitys, että sukupuolia on monta, enemmän kuin kaksi. Tämä käsitys on lainsäädännöllä turvattu sekä vastaa valtion terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijoiden tietoja.

Nimestään (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta) huolimatta ns. Tasa-arvolaki sisältää syrjintäsuojan / kiellon syrjiä myös sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun ja kehon sukupuolitettujen piirteiden perusteella. Näin ollen sukupuoli-identiteetti on yhtä lailla pätevä ja erityislainsäädännöllä suojattu henkilön ominaisuus.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 4% väestöstä on sukupuoli-identiteetiltään ei-binäärisiä ihmisiä.

Sukupuolen vahvistaminen on jo mahdollista ei-binäärisille muutamassa Euroopan maassa: Islanti, Malta ja Saksa, sekä osittain Tanskassa. (TGEU, 12.5.2022, Trans Rights Map 2022)

Lisäksi lainsäädäntö tunnustaa ei-binääristen vanhemmuuden Islannissa ja Maltalla. (TGEU, 12.5.2022, Trans Rights Map 2022)


MEILLÄ SUOMESSA

"- - - transsukupuoliset kokevat jatkuvasti arjessaan vaikeita tilanteita sen vuoksi, että heidän sukupuoltaan kummeksutaan tai epäillään tai heidät sukupuolitetaan väärin" (Lepola 2018, tässä Pihlajamaa (toim.), OM 2021:26, s. 44).

Tasa-arvovaltuutettu on toistuvasti huomauttanut siitä, että lainsäädäntö ei huomioi riittävästi muunsukupuolisia, alaikäisiä ja intersukupuolisia.

Transtyöryhmä totesi raportissaan, että sukupuolineutraalin hetun ja kolmannen vaihtoehdon käyttöönotto vaikuttaisivat sukupuolivähemmistöjen asemaan. Samoin ovat todenneet kansainväliset asiantuntijat, mm. YK:n ihmisoikeusasiantuntija.

"Jos naisen euro on 84 senttiä, paljonko on transihmisen tai muunsukupuolisen euro?" Ei-binäärisiä koskevaa väestötason rekistereihin perustuvaa tietoa ei ole, niin kauan kuin väestötietojärjestelmässä on sukupuoleen vain kaksi vaihtoehtoa.

https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2019/tilastoja-naisista-miehista-ja-heteropareista-miksi-moninaisuus-jaa-virallisissa-tilastoissa-usein-piiloon/


Sukupuolen vahvistaminen on mahdollista ainoastaan täysi-ikäisille binäärisille transsukupuolisille, edellytyksin joista ihmisoikeusasiantuntijat ovat huomauttaneet useasti.

Transoikeuksista toteutuu 17/30. TGEU / TRANS RIGHTS MAP 2022.

https://transrightsmap.tgeu.org/


Sateenkaarioikeuksista toteutuu 60%. Sijoitus 12, kun vuonna 2021 se oli 6. ILGA EUROPE / RAINBOW EUROPE MAP 2022.

https://ilga-europe.medium.com/rainbow-europe-map-shows-countries-pushing-forward-with-lgbti-rights-as-democracy-is-confronted-1daf722f77144


EI-BINÄÄRISET JA SUKUPUOLEN MONIMUOTOISUUS

Ei-binääristen ihmisten sukupuoli-identiteetti on jotain muuta kuin yksiselitteisesti nainen tai mies. Ei-binäärisyys tässä merkityksessä on eri asia kuin intersukupuolisuus, joka taas on sukupuolen luonnollista kehollista variaatiota, toisin sanoen kehon piirteet eivät ole yksiselitteisesti nais- tai mies- tyypilliset.

Sukupuoli on moniulotteinen ja monimerkityksinen. Biologisuus on ainoastaan yksi ulottuvuus eikä sukupuoli ole biologisestikaan yksiselitteisesti kaksijakoinen. Kenenkään sukupuolta ei testeillä määritetä kuin poikkeustilanteissa. On vain vakiintunut tapa merkitä sukupuoleksi väestötietojärjestelmään henkilön tietoihin syntymässä kehon ulkoisten piirteiden perusteella joko tyttö tai poika.


TIETOLÄHTEITÄ

EI-BINÄÄRISYYS, EI-BINÄÄRISTEN ITSENSÄ KERTOMANA.
Julkaisuja, joiden toteuttamiseen olemme osallistuneet.

EI-BINÄÄRISTEN TRANSPROSESSIN ONGELMIA – NBV/EBÄ:N TDOV 2022 JA TRANSHELSINKI 2021

https://nonbineibin.blogspot.com/2022/03/ei-binaaristen-transprosessin-ongelmia.html

“Ei-binääristen päivä 2021: näkymättömyyden kokemuksista unelmien yhteiskunnan haaveiluun”.

https://seta.fi/2021/07/14/ei-binaaristen-paiva-2021/

”Näetkö minut, ei-binäärisen ihmisen?”.

https://seta.fi/2020/07/14/eibinaarienpaiva2020/


SUKUPUOLTEN MONINAISUUS JA TASA-ARVO

TASA-ARVOVALTUUTETTU

https://tasa-arvo.fi/sukupuoli-identiteetti

THL:N TASA-ARVOTIEDON KESKUS

https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/sukupuolen-moninaisuus


TUTKIMUKSIA, RAPORTTEJA YMS.

TGEU / TRANS RIGHTS MAP

https://transrightsmap.tgeu.org/

ILGA EUROPE / RAINBOW EUROPE MAP

https://ilga-europe.medium.com/rainbow-europe-map-shows-countries-pushing-forward-with-lgbti-rights-as-democracy-is-confronted-1daf722f7714

EU:N PERUSOIKEUSVIRASTON KYSELY: SUOMI

https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/lgbti-survey-country-data_finland.pdf

FRA (2020). EU-LGBTI II: A long way to go for LGBTI equality. Luxembourg: Publications Office of the European Union.

https://fra.europa.eu/en/publication/2020/eu-lgbti-survey-results

OIKEUSMINISTERIÖ

Pihlajamaa, Matti (toim.) (2021). Kohti sateenkaariystävällisempää Suomea : Tilannearvio seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa 2021. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2021:26. Helsinki: Oikeusministeriö.

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163566

OM (2021). Tutkimustietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanteesta Suomessa. Policy Brief 5, Syrjintä Suomessa, 2021.

https://yhdenvertaisuus.fi/documents/5232670/5376058/OM_policy_brief_5_web.pdf/aced140e-d940-b37b-a4ce-ad59cf92be1b/OM_policy_brief_5_web.pdf?t=1618904629224

Lepola, Outi (2018). Koko ajan jännittyneenä - Moniperusteinen syrjintä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kokemana. Selvityksiä ja ohjeita 51/2018. Helsinki: Oikeusministeriö.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-729-8

THL

Lehtonen, Jukka (2019). Kun kaksijakoinen sukupuoliajattelu murtuu – sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus tasa-arvobarometrissa. Teoksessa Mia Teräsaho & Johanna Närvi (toim.) Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon – analyyseja tasa-arvobarometrista 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 6/2019.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-314-4

TILASTOKESKUS

Keski-Petäjä, Miina (2019). Tilastoja naisista, miehistä ja heteropareista? – Miksi moninaisuus jää virallisissa tilastoissa usein piiloon. Tilastokeskus.

https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2019/tilastoja-naisista-miehista-ja-heteropareista-miksi-moninaisuus-jaa-virallisissa-tilastoissa-usein-piiloon/

TRANSLAKI

Translain uudistus, STM:n hankesivu, sisältää muun muassa lausunnot lakiluonnoksesta

https://stm.fi/hanke?tunnus=STM009:00/2021

Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi sukupuolen vahvistamisesta, 18.2.2022

https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/25ab4c83-56cb-4d70-84ec-4d0b8ff2476e/b62ff7bc-5e64-42e7-b531-f2c0e319e1a7/LAUSUNTOPYYNTO_20220218124617.PDF

Tasa-arvovaltuutetun lausunto, 1.4.2022

https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/25ab4c83-56cb-4d70-84ec-4d0b8ff2476e/b6a28f32-49f2-4a88-81a3-4d8367b6b470/LAUSUNTO_20220404225403.PDF

Transtyöryhmän raportti

“Vaihtoehtoiset sääntelymallit sukupuolivähemmistöjen oikeudellisen aseman järjestämiseksi”. Translainsäädännön uudistamisen valmistelutyöryhmä. 31.1.2020.

https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/3e8dd589-9843-4fb7-bef9-bdae9e5746be/d48353e1-bab9-4404-8066-b0c5a6bf82e6/RAPORTTI_20200207144129.pdf


LUKUVINKIT

Suosittelemme lukemaan Tasa-arvovaltuutetun kertomuksen eduskunnalle 2022.

https://tasa-arvo.fi/documents/25249985/26183599/Tasa-arvovaltuutetun+kertomus+eduskunnalle+2022+(PDF).pdf/ea6da9fe-fe5d-2b77-69d1-703126da308a/Tasa-arvovaltuutetun+kertomus+eduskunnalle+2022+(PDF).pdf?t=1651049592867

Tiedote

https://tasa-arvo.fi/-/katso-tallenne-tasa-arvovaltuutetun-eduskuntakertomuksen-julkaisutilanteesta

torstai 14. heinäkuuta 2022

EI-BINÄÄRISTEN PÄIVÄ 2022: OIKEUS OMAN SUKUPUOLEN MUKAISEEN KEHOON JA HENKILÖTUNNUKSEEN


Me ei-binääriset ihmiset olemme monin tavoin heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa kuin binääriset transihmiset. Me emme ole juridisesti tunnustettuja. Meillä ei myöskään kaikilla ole oikeutta sukupuolemme mukaiseen kehoon niin toivoessamme, sillä meidän ei ole mahdollista saada transprosessissa samoja lääketieteellisiä toimenpiteitä kuin binääriset transihmiset saavat. 

EBÄ:n kollektiivin jäsen Ani kirjoittaa tässä Ei-binääristen päivän postauksessamme aiheesta omakohtaisen kokemuksensa kautta.

KUVA: piirros Ru, grafiikka Ani


"Minulla ei ole oikeutta sukupuoleni mukaiseen kehoon. Vaikka saisin tämän hetkisten hoitosuositusten vaatiman diagnoosin F64.8, joka oikeuttaa *rajoitetusti* hormonihoitoihin ja/tai kirurgisiin toimenpiteisiin, eivät käytössä olevat binääriseen sukupuolijakaumaan perustuvat valikoimat sovellu minulle. Ne soveltuvat toki osalle meistä ja ne ovat lievittäneet kehodysforiaa isolla osalla heitä ei-binäärisiä ihmisiä, joille käytössä oleva transprosessien toimenpidevalikoima soveltuu.

Ei-binäärisyys on kuitenkin paljon avaruudellisempi ja moninaisempi asia. Suomessa ei-binäärisille saatavilla olevat dysforian lievittämiseen ja sukupuolta vahvistamaan tarkoitetut hoidot eivät ole riittäviä eivätkä tarpeeksi monipuolisia. Hoitohenkilökunnan ymmärrys ei-binäärisyyden moninaisuudesta on myös riittämätöntä. Tämä nousee esiin myös Setan tilaamassa kyselytutkimuksessa asiakkaiden kokemuksista transpoleilla (1). Erityisesti ei-binääriset olivat tyytymättömiä saamaansa tukeen ja hoitoon.

Nykyinen voimassa oleva hoitopolku johtaisi siis siihen, että kävisin hyvin intiimin, psyykkisesti voimia vievän hoitoprosessin läpi saamatta sitä, mitä kaikkein eniten kaipaan - sukupuoleni mukaista kehoa. Avaisin koko henkilöhistoriani hoitotyöryhmälle ilman, että se millään tavalla helpottaisi kehodysforiaani.

Minun ei myöskään ole mahdollista saada sukupuoleni mukaista henkilötunnusta, koska lainsäädäntö tunnistaa vain kaksi sukupuolta - mies ja nainen. Vaikka hoitopolkua ja transprosessia muutettaisiin niin, että saisin sukupuoleni mukaisen kehon, olisin silti juridisesti edelleen nainen. Eli minut edelleenkin väärin sukupuolitettaisiin kaikissa virallisissa dokumenteissa, rekistereissä ja palveluissa.

On tärkeää tiedostaa, etteivät kaikki ei-binääriset tunne kehodysforiaa. Kaikki eivät myöskään halua/tarvitse hoitoja tai mahdollisuutta sukupuolineutraaliin henkilötunnukseen tulevaisuudessa.

Hoitoja toivoville tulee kuitenkin taata oikeus sukupuolensa mukaiseen kehoon avaamalla ei-binäärisille samat yksilölliset sukupuolen vahvistavat ja kehodysforiaa lievittävät toimet kuin binäärisille transihmisille on mahdollista. Sukupuolineutraalia henkilötunnusta toivoville sen tulisi voida olla mahdollista.

Ei-binäärisiä ihmisiä on kyselytutkimusten mukaan länsimaisista ihmisistä n. 4 % eli joka 25s. Suomessa se tilastollisesti tarkoittaa yli 221 000 ihmistä. Meillä tulee olla oikeus elää sukupuolemme mukaisessa kehossa. Meidät tulee terveydenhuollossa nähdä yksilöinä kuten muutkin ihmiset. Meidät tulee juridisesti tunnustaa.

En minä ei-binäärisenä ihmisenä toivo erityisoikeuksia vaan yhdenvertaisia oikeuksia."

***

MIKÄ EI-BINÄÄRISTEN PÄIVÄ?

Kansainvälinen ei-binääristen ihmisten päivä korostaa ja juhlistaa sitä, että on muitakin sukupuolia kuin nainen ja mies. Pyrkimyksenä on nostaa julkiseen keskusteluun ei-binääriset omina itseinään sekä meitä koskevat kysymykset ja merkitykselliset roolimme yhteiskuntaan vaikuttajina. Vuosittaista teemapäivää vietetään 14.7. joka ajoittuu keskelle naistenpäivän ja miestenpäivän puoliväliin.

Ensimmäistä kertaa ei-binääristen, muunsukupuolisten, sukupuolettomien ja gender fluidien ym. oma juhlapäivä järjestettiin vuonna 2012. Päivän ideoi ja perusti “Katje” (”Calling for an International Non-Binary Gender Day”, Katje, 8.3.2012. Fierce Femme's Black Market).

Vuonna 2014 Kye Rowan suunnitteli ei-binäärisille ihmisille oman lipun.

Ei-binääristen / muunsukupuolisten yhteisen nonbinary lipun värit ovat: keltainen, valkoinen, lila ja musta.
💛 = ihmiset, jotka eivät ole miehiä / maskuliinisia eikä naisia / feminiinisiä
🤍 = ihmiset, joilla on useampi sukupuoli
💜 = ihmiset, joiden sukupuoli on yhdistelmä miestä / maskuliinisuutta ja naista / feminiinisyyttä
🖤 = ihmiset, jotka ovat sukupuolettomia


Lähteet:

torstai 31. maaliskuuta 2022

EI-BINÄÄRISTEN TRANSPROSESSIN ONGELMIA – NBV/EBÄ:N TDOV 2022 JA TRANSHELSINKI 2021

Eniten toivon kuitenkin, että olisin hyväksytty tasavertaisena ihmisenä elämässä, sen kaikilla tasoilla. Haluan näkyväksi! #ebätdov22


KUVA: Ani


Tällä teemalla NBV/EBÄ toivottaa hyvää kansainvälisen transnäkyvyyden päivää 2022. TDOV (31.3.) on yksi tärkeimmistä transihmisten vuosittaisista teemapäivistä.

"Päivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2009. Aloitteen tekijänä oli michiganilainen Rachel Crandall. Crandall koki tärkeäksi perustaa erityinen päivä muistuttamaan transsukupuolisten ja transyhteisön olemassaolosta. Päivä on yhä edelleen ajankohtainen, sillä transihmiset tarvitsevat yhdenvertaista ja tasa-arvoista näkyvyyttä mediassa, yhteiskunnan rakenteissa ja palveluissa. Päivän tavoitteena on myös muistuttaa siitä, että on tärkeää jakaa sukupuolivähemmistöjä koskevaa oikeaa tietoa ja tietoisuutta."

VIIME VUODEN TDOV-JULKAISUUN


TÄMÄN JULKAISUN SISÄLTÖNÄ ON:

TransHelsinki 2021 -paneeli, jonka aiheena oli ei-binääristen ihmisten kohtaamat ongelmat transpoleilla ja sukupuolen korjaushoidoissa.

SETA TRANSHKI 2021 –VIIKKO


KIRJOITUS alkaa esittelytekstillä, jonka kirjoitti paneelin juontanut Lotta Jäppinen. Sen jälkeen paneelissa käyty keskustelu julkaistaan jaoteltuna neljään väliotsikkoon, paneelin kysymysten mukaisesti. Kunkin otsikon alla esitetään paneeliin osallistuneiden Anin sekä Hipun puheenvuorot. Kirjoituksen päättää "LUKUVINKIT TDOV 2022", blogijulkaisut Anin ja Hipun omista blogeista.

Koemme tarpeelliseksi korostaa sitä, että sukupuolenkorjaus on hyvin yksilöllinen prosessi. Siksi kaikki ei-binääriset eivät tarvitse korjaushoitoja  eivätkä näin ollen hakeudu transpolille.


"MUN KEHO, MUN PÄÄTÖS"? - EI-BINÄÄRISTEN KOKEMIA ONGELMIA TRANSPOLEILLA JA KORJAUSHOIDOISSA 


KUVA: TransHelsinki


Lotta Jäppinen / VIERASKYNÄSTÄ

Tervetuloa "Mun keho, mun päätös" -paneeliin, joka käsittelee ei-binääristen kokemia ongelmia transpoleilla ja korjaushoidoissa, sekä toiveita tästä eteenpäin.

Ei-binääristen hoidot keskeytettiin vuosien 2018–2019 taitteessa perusteluina puuttuva hoitosuositus sekä tutkimusnäyttö hoitojen vaikuttavuudesta ei-binäärisillä. Hoidot jatkuivat 2020. Samana vuonna kesäkuussa Palko julkaisi uudet erilliset hoitosuositukset binäärisille transsukupuolisille ja muunsukupuolisille eli ei-binäärisille sekä alaikäisille. Hoitosuositukset eivät kuitenkaan kentältä kuuluneiden kokemusten mukaan ratkaisseet kohdattuja ongelmia, ja toisaalta ovat pulmallisia itsessään.

Siksi haluamme ”nostaa kissan pöydälle" ja antaa ei-binäärisille mahdollisuuden kertoa transyhteisölle, minkälainen tilanne ei-binääristen hoidoissa todella on transpoleilla tällä hetkellä. Ei-binääristen kokemusten ytimessä ovat itsemäärittelyn oikeus sekä oikeus päättää itse kehostaan ja siihen kohdistuvista "toimenpiteistä".


ESITTELYT / ANI & HIPPU

”Omalta kohdaltani prosessi sukupuoli-identiteetin tutkimuksen poliklinikalla on ohi. Sen takia uskallan puhua suomalaisen transprosessin ongelmakohdista ja ei-binääristen ihmisten epätasa-arvoisesta kohtelusta. Mielipiteeni ja näkemykseni eivät voi enää vaikuttaa omaan kohteluuni, mutta toivon, että niillä voi olla vaikutusta ei-binääristen ihmisten transprosessin tulevaisuuteen. Samalla haluan muistuttaa, että ei-binääristen epätasa-arvoinen asema on transprosessia laajempi yhteiskunnallinen ongelma.” -ANI

”Olen Setan sukupuolen moninaisuus -toimikunnan jäsen sekä koordinoin ei-binääristen aktivistien toimintaa, nimeltään suomeksi Ei-binäärisiä ääniä. Ns. päivätyönä opiskelen sosiologiaa Helsingin yliopistossa. Tämä selittää sen, miksi olen kiinnostunut erityisesti yhteiskunnallisista näkökulmista. Itse en ole asioinut transpolilla enkä tarvitse korjaushoitoja. Siksi tuon keskusteluun tutkimustietoa.” -HIPPU


1/4 MITÄ ONGELMIA YHTEISKUNNAN BINÄÄRISISTÄ JA SYRJIVISTÄ RAKENTEISTA AIHEUTUU?


ANIN puheenvuoro

Koko yhteiskuntamme on kauttaaltaan rakentunut binäärisen sukupuolikäsityksen mukaan. Sen lisäksi kaikki elämän alueet läpäisevä näkymättömyys vaikuttaa myös transasioista puhuttaessa tai transihmisten oikeuksia käsiteltäessä, sillä myös transyhteisön sisällä me ei-binääriset ihmiset olemme näkymättömämpiä ja meidän asioita ajavat pääasiassa toiset ei-binääriset ihmiset. Meitä  on 4 % länsimaisista ihmisitä eli tilastollisesti joka 25s. Siitä huolimatta emme juridisesti ole olemassa. Kaikki palvelut (esim. kampaamo / parturi), rekisterit (esim. sote), vaatteet, wc:t, pukutilat, harrastukset, koulumaailma, työpaikat, puheet jne. on jaoteltu binäärisesti. Ihmiset kohdatessaan uusia ihmisiä sukupuolittavat meidät binäärisesti.

Ei-binääristen ihmisten keskenkin on epätasa-arvoista kohtelua: esim. sukupuolettomat ja androgyynimmät ei-binäärisiä jäävät usein mediassa ja kirjoituksissa vähemmälle huomiolle. Lisäksi ahtaat sukupuoliroolit vaikuttavat ihan kaikkien sukupuolten hyvinvointiin heikentävästi.


HIPUN puheenvuoro

Syrjivistä rakenteista nostan esiin yhteiskunnan binäärisyyden. Ongelmien ytimessä on kysymys: Oman olemassaolon ja identiteetin oikeutuksesta, sekä transihmisyys että erityisesti ei-binäärisyys. Ihmiset kohtaavat sen, että pitää todistella ja pystyä vakuuttamaan muut omasta sukupuolestaan. Ongelmia aiheutuu etenkin binäärisyys -normista ja lähtökohtaisesta käsityksestä, että sukupuoli olisi kaksijakoinen - maskuliininen ja feminiininen.

Harju ja Heimonen tutkimuksen mukaan terveydenhuollon palveluissa koetaan epäasiallisuutta, esimerkiksi sukupuolinormatiivisiin oletuksiin perustuvat kysymykset ja väärin sukupuolittaminen.

Binääriset transsukupuoliset:

”Transpolilla saatetaan kysyä, leipooko transnainen pullaa tai pukeutuuko hän naisten alusvaatteisiin. Transmies saattaa neuvolassa joutua väärin sukupuolitetuksi lapsensa edessä, kun häneen viitataan äitinä.” (Harju & Heimonen)

Ongelmia aiheuttaa myös cis-normatiivisuus. Harju ja Heimonen tutkimus, suoria lainauksia:

"Toiset taas kertovat, kuinka omaa sukupuoli-identiteettiä kyseenalaistetaan, jos lääketieteellisiä hoitoja ei halua, mikä osoittaa, ettei sukupuolen moninaisuutta täysin ymmärretä yhteiskunnassamme." (alleviivaus lisätty)

"Tämä näkyy myös transpolin hoitovalikoimassa: moni muunsukupuolinen kokee, että heidän on valittava vähiten huono vaihtoehto.” (alleviivaus lisätty)

Johtopäätöksiä:

”Yhdessä nämä seikat valottavat paitsi transihmisten kansalaisuuden rajallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa, myös vallitsevaa käsitystä transihmisyyden epäsopivuudesta suomalaiseen kansalaisuuskäsitykseen. Ajatus ihannekansalaisesta kytee syvällä.” 


2/4 MILLAISTA ON EI-BINÄÄRISTEN KOKEMA ERIARVOISUUS TERVEYDENHUOLLOSSA JA TRANSPOLEILLA?


ANIN puheenvuoro

Terveydenhuolto ja terveydenhuoltojärjestelmä ovat binääristä, alkaen kirjauksista. Esimerkiksi minun hoitostatukseeni kirjattaisiin lääkärissä potilas on XX-vuotias nainen. Transpoleille lähetteen kirjoittavat lääkärit eivät välttämättä tiedä, että ei-binäärisilläkin on oikeus lähetteeseen. Eli ei-binäärinen saattaa joutua itse kertomaan asiasta lääkärille, mikä lisää vähemmistöstressiä ja pelkoa siitä, että ei tule nähdyksi ja kuulluksi.

Lähetteet eivät välttämättä myöskään oikeuta hoitojaksoon, jos transprosessiin hakeutuva ei asetu polien binääriseen (!!!) käsitykseen ei-binäärisyydestä. Esimerkiksi sukupuolettomat ja androgyynit jäävät usein ulkopuolelle. Hoitopolku on binäärinen alkaen kartoituslomakkeista: lomakkeissa ja haastatteluissa kysytään esim. kuinka paljon kokee, että itsessä on naista ja miestä / kokeeko enemmän feminiiniksi vai maskuliiniksi jne.

Kirurgisista toimenpiteistä vain rintakehän täysi maskulinisaatio eli mastektomia on mahdollista. Androgyyniyttä ei oteta huomioon: esim. rintojen pienennystä ei saa ainakaan Helsingin polin kautta. Kirurgien linjaus on, että ainoastaan mastektomia on mahdollinen. Feminisaatiota ei mainintaa.

Helsingin ja Tampereen poleilla on lähete- ja hoitokäytännöissä ylipäätänsä eroja, mikä asettaa transihmiset eriarvoiseen asemaan. Mm. jos hakeutuu ei-binäärisenä transpolille ja on samaan aikaan toiveissa perheytyä / on lapsettomuushoidoissa niin toiselle polille ei pääse, mutta toiselle pääsee. Osa ei-binäärisistä on joutunut "käyttäytymään" ja ilmaisemaan itseään binäärisemmin (yleensä maskuliinisemmin) saadakseen tarvitsemansa kehodysforiaa helpottavat hoidot ja toimenpiteet.

On uuvuttava ja toiseuttava paradoksi, että ei-binäärisiä ihmisiä tarkastellaan transpolillakin binäärisesti. Jos lähete johtaa polin prosessin alkamiseen, seuraa epävarmuus siitä, tuleeko nähdyksi ja kuulluksi omana itsenä vai täytyykö muuttaa itseä, jotta saa tarvitsemansa hoidot ja toimenpiteet.


HIPUN puheenvuoro

Eriarvoisuus ilmenee: Binääriset vs. Ei-binääriset. Muunsukupuolisten hoitomuodot ovat rajatummat ja vaikeammin saatavissa. (Harju ja Heimonen)

Lisätietoa artikkelin ulkopuolelta. Muunsukupuoliset / F64.8 Muu sukupuoli-identiteetin häiriö, Binääriset / F64.0 Transsukupuolisuus ja vain tällä diagnoosilla voi saada kaikki julkisen puolen hoitomuodot! Jos/kun hoitoja ei saa julkiselta puolelta, vaihtoehtona on yksityiset palvelut ja myös ulkomailta. Ne ovat itsemaksettavia, kalliita, turvallisuudesta (toimenpiteet ja hormonit) ei takeita (ulkomailla).


3/4 MITEN TRANSPOLILLE PÄÄSYN, DIAGNOOSIN SAAMISEN JA HOITOJEN KRITEERIT VASTAAVAT EI-BINÄÄRISTEN TARPEISIIN?


ANIN puheenvuoro

Ei-binääristen tarpeita ja ei-binäärisyyden moninaisuutta ei ole huomioitu diagnoosin saamisessa ja hoitokriteereissä. Koska tarjolla on vain pienelle osalle ei-binäärisiä soveltuvia kehodysforiaa helpottavia ja sukupuolta vahvistavia hoitoja, tarjotaan keskusteluapua ja omahoitomateriaaleja. Ne eivät eivät kuitenkaan suurella osalla auta kehodysforiaan ilman sukupuolta vahvistavia hoitoja. Päinvastoin näkymättömyyden kokemus vain voimistuu.

Vaikka ei-binäärinen saisi hoitoihin oikeuttavan diagnoosin, on vain osa sukupuolen vahvistavista hoidoista ja toimenpiteistä mahdollisia: pienempiannoksiset hormonihoidot, rintakehän maskulinisaatio, mahdollisesti äänen käytön puheterapia ja keskusteluterapia.

Kun mietitään translain ja sen liitännäislakien uudistusta on tärkeää muistaa, että myös alaikäisissä on ei-binäärisiä. On huomioitava, että yhteiskunnan syrjivät ja näkymättömyyttä korostavat rakenteet ja tavat koskettavat myös ei-binäärisiä lapsia ja nuoria sekä heidän läheisiään.

Polien syrjivistä käytännöistä ja ei-binäärisyyttä koskevasta ymmärtämättömyydestä ei juuri uskalleta julkisesti puhua, koska pelätään, että se vaikuttaa omaan hoitoprosessiin tai mahdollisesti koko prosessi evätään vedoten esim. mielenterveyden haasteisiin (mikä ei ole oikeasti syy).

Sain TransHelsinki -paneelin aiheeseen liittyen anonyymin kokemuskertomuksen, jonka julkaisuun on lupa:

”Ei-binäärisenä ihmisenä joka on transpolilla, korostan polilla huomattavasti maskuliiniuttani ja pienennän ei-binäärisen sukupuoleni merkitystä. Pelkään, että muunsukupuolisena minulle ei annettaisi tarvittavia hoitoja, tai että sukupuolen kokemustani ja tarvettani sukupuoltani vahvistaviin hoitoihin vähäteltäisiin sukupuoleni ei-binääriyden perusteella. Pelosta poliin liittyen ja sen epäkohdista on vaikea puhua julkisesti, koska pelkään, että sitä käytetään polilla minua vastaan ja että prosessini voisi hidastua tai loppua siitä syystä.”


HIPUN puheenvuoro

"Mun keho, mun päätös"?

Kriteerien määrittyminen, perustelut.

Huomioidaanko tarpeiden yksilöllisyys?

Ei-binääristen kokemusten ytimessä ovat itsemäärittelyn oikeus sekä oikeus päättää itse kehostaan ja siihen kohdistuvista "toimenpiteistä".

Kuka olen?

Mitä tarvitsen?

Kuka sen päättää?

Millä kriteereillä?

Kokemuksissa nousee vahvasti esiin: transpolien portinvartijuus sekä diagnosointi- ja hoito -prosessit "temppuratana", mikä pitää läpäistä. (Harju ja Heimonen)

Yleisesti, ei vain ei-binääriset

Itsemääräämisoikeus ja kehollinen koskemattomuus: ei toteudu

”Useat haastateltavat kuvailevat transterveydenhuoltoa temppuradaksi, joka tulee suorittaa läpi tietyllä tavalla.” (Harju ja Heimonen)

Koettuja vaatimuksia

Diagnosointi- ja hoitoprosessit, ulkoa päin asetut raamit ja kriteerit, joiden mukaisesti prosessi on läpäistävä, ”suoritettava hyväksytysti” (transterveydenhuolto temppuratana).

Hoitojen tarpeellisuus, todistettava (pitää pystyä todistamaan)

Pelkoja ja haasteita

Psyykkiset sairaudet ja oma jaksaminen

Uskaltaako kertoa? Estääkö esim. masennus transdiagnoosin saamisen?

Taustalla ongelmiin vaikuttaa se, että diagnosointi tehdään poissulku-menetelmällä (psyykkiset sairaudet) sekä arvioidaan voimavarojen riittävyys korjausprosessin läpikäymiseen.

HUS:n tutkimuksen mukaan hoidot on koettu merkittävissä määrin hyödylliseksi. Erityisesti ne ovat auttaneet siihen, mihin pitäisikin: Kehodysforia on vähentynyt. Sosiaalinen dysforia väheni selvästi vähemmän. Oma näkemykseni on, koska tähän vaikuttaa myös yhteiskunnalliset tekijät.


4/4 MITÄ EI-BINÄÄRISET TOIVOVAT TERVEYDENHUOLLON HENKILÖKUNNALTA?


ANIN puheenvuoro

Toivomme näkyväksi tekemistä, äänemme ja toiveidemme kuulemista sekä yksilöllisyyden huomioimista. Kaikki ei-binääriset ovat omia yksilöitä omine henkilökohtaisine tarpeineen.

Toivomme, etteivät binääriset ihmiset sanelisi ei-binäärisyyden määritelmää, eivätkä päättäisi sitä mihin hoitoihin ja toimenpiteisiin ei-binääriset ovat oikeutettuja.

On kohtuutonta, että transpolien sukupuolen vahvistamisen polku on binäärinen, ulkoapäin määritelty ja äärimmäisen suppealla tavalla ei-binäärisiä ihmisiä katsova. Me olemme olemassa. Me olemme aina olleet olemassa. Me tulemme aina olemaan. Näin ollen me olemme myös asiantuntijoita siinä, mitkä kaikki asiat edistävät ei-binääristen ihmisten kehoeuforiaa ja näkyväksi tekemistä.


HIPUN puheenvuoro

Monilla ei-binäärisillä ihmisillä on toiveena erityisesti: Tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Saada tukea ja apua. Eikä niin että joku ylhäältä päin päättää sinun puolesta.


LÄHTEET

Artikkeli 1

Ei-binääristen ja laajemmin transihmisten kokemuksista hoitopolulla transpolilla tieteellisten tutkimusten tuloksia, ”Kansalaisuuden kamppailuja terveydenhuollon temppuradalla”.

Harju, Anu A., & Heimonen, Mona. (2021). Transihmisten kansalaisuuden kamppailuja suomalaisessa yhteiskunnassa. Politiikasta.fi

https://politiikasta.fi/transihmisten-kansalaisuuden-kamppailuja-suomalaisessa-yhteiskunnassa/?fbclid=IwAR3wCPSFhSGwtjQuGe5oBTUvTznf3C9vfMQmZ-EHWb8W0dvf_K7Yp4wOSOg

Lisätietona: "Osana Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -hanketta".


Artikkeli 2

Ei-binääristen hoidoista Suomessa, HUS:n tutkimus, jonka tuloksia Setan tiedotteessa: https://seta.fi/2020/03/10/muunsukupuolisten-hoidot/

Seta.10.3.2020. ”Suomalainen seurantatutkimus vahvistaa muunsukupuolisten hyötyneen sukupuolen korjaushoidoista”.


LUKUVINKIT TDOV-PÄIVÄÄN 2022


ANIN BLOGIKIRJOITUS

annart.fi

Blogi: TDOV Ei-binääristen kaiken kattava näkymättömyys


HIPUN BLOGIKIRJOITUS 

(transihmisten representaatio - vinkkejä)

muunsukupuolinenhippu.blogspot.com 


KIRJOITUSTEN SUORAT LINKIT

Lisäämme TDOV-päivän jälkeen.

//


lauantai 20. marraskuuta 2021

TRANSGENDER DAY OF REMEMBRANCE (TDOR) 2021

KUVA: Ani


1.10.2020-30.9.2021 maailmanlaajuisesti on kuollut viharikoksen uhrina 375 transihmistä. Tänään sytytämme kynttilät heidän muistolleen.


20.11. on kansainvälinen viharikosten vuoksi väkivaltaisesti kuolleiden transihmisten muistopäivä (TDOR = Transgender Day of Remembrance). Muistopäivänä pyritään myös kiinnittämään huomiota transfobiaan yhteiskunnassa.

 

Euroopan perusoikeusviraston teettämän kyselyn mukaan  20 % transihmisistä on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, mikä on 2 kertaa useammin kuin muissa sateenkaariryhmissä. Transihmisten joukosta transfeminiineillä on merkittävästi suurin riski joutua väkivalta-/viharikoksen kohteeksi. Tähän vaikuttaa paitsi yleisesti yhteiskunnassa vallitseva transfobia myös mm. virheellinen transrepresentaatio, joka on vuosikymmeniä jatkanut erittäin asenteellisesti väärin sukupuolittamista mediassa ja esittävässä taiteessa.

Vain 16 % transihmisistä on ilmoittanut kokemastaan fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta viranomaisille eli vain hyvin pieni osa raportoi kokemastaan häirinnästä tai viharikoksen kohteeksi joutumisesta. Asia vaatii siis proaktiivista toimintaa viranomaisilta. Tarvitaan lisää tietoa ja viestintää siitä, mitä häirintä ja viharikollisuus on, ja miten siitä voi ilmoittaa.

Ei-binääriset transihmiset ovat heikoimmassa yhteiskunnallisessa asemassa palveluiden, asenteiden ja yhteiskuntarakenteen binäärisyyden vuoksi. Ei-binäärisillä ei Suomessa mm. ole mahdollisuutta juridisesti vahvistaa sukupuoltaan. Myös sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla ei-binääriset ovat epätasa-arvoisessa ja heikommassa asemassa binäärisiin transihmisiin verrattuna, sillä he eivät ole oikeutettuja samoihin hoitoihin kuin binääriset transihmiset.

TDOR muistuttaa meitä siitä, että tarvitsemme yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä 365 päivää vuodessa. Tarvitsemme sitä niin kauan, että kukaan ei enää tule syrjityksi, kohtaa väkivaltaa tai kuole sukupuolivähemmistöön kuulumisen takia.


//LISÄTIETOA:

EU LGBTI survey

https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/lgbti-survey-country-data_finland.pdf

STT tiedote transihmisiin kohdistuneista murhista

https://www.sttinfo.fi/tiedote/transmurhia-raportoitu-maailmalla-enemman-kuin-koskaan-aiemmin?publisherId=69817783&releaseId=69924760

EBÄ translakikampanja

https://nonbineibin.blogspot.com/2021/04/ebatranslaki2021-kampanja.html

EBÄ lopettaa toimintansa toistaiseksi

Yksi aika kausi päättyy, kun EBÄ lopettaa toistaiseksi toimintansa. Kollektiivin muuttuneiden tilanteiden vuoksi olemme pakotettuja toistais...