NÄKYMÄTTÖMYYS EI-BINÄÄRISENÄ YHTEISKUNNASSA JA ARJESSA

TEKSTI: Ani, julkaistu alunperin www.annarti.fi omassa blogissa 26.3.2022

Julkaisemme TransHelsinki viikonloppuun liittyen EBÄ:n Anin aiemman blogitekstin ei-binääristen näkymättömyydestä ja näkymättömyyden laajuudesta yhteiskunnassa ja arjessa.

NÄKYMÄTTÖMYYS EI-BINÄÄRISENÄ

KUVA: Ani / AnnArt

Itselleni eniten vähemmistöstressiä lisäävää on se, että olen yhteiskunnassamme näkymätön. Jos olet binäärinen cismies tai cisnainen, sinun ei tarvitse todistaa olemassa oloasi. Olet automaattisesti juridisesti väestörekisterissä olemassa ja sitä kautta kaikissa yhteiskunnan palveluissa ja rakenteissa. Jos olet binäärinen transnainen tai transmies, voit saada juridisen sukupuolesi korjattua naiseksi tai mieheksi.

Muunsukupuolisena minulla ei nykyisen lainsäädännön vuoksi ole mahdollista juridisesti vahvistaa oikeaa sukupuoltani.

Olen siis rekistereissä, palvelujärjestelmissä, asiakasohjelmissa, teksteissä, lomakkeissa, kirjeissä, virallisissa maksukorteissa ym. merkitty naiseksi.

Yleinen asenneilmapiiri vähättelee asiaa esim. näin: ”sehän on vain merkintä”, ”ei se määritä sinua ihmisenä”, ”eihän sinun tarvitse asettua johonkin normiin tai muottiin”. Ei kysymys ole vain merkinnästä. Kysymys on minun olemassaolostani ja elämästäni. Esimerkkikommentit ja lukuisat muut vastaavat, joita olen kuullut ennen avoimmuuttani muunsukupuolisuudestani vaikuttivat niin, että pelkäsin kertoa, etten ole nainen.

Mikä siinä pelotti? Se, että kerrottuani muunsukupuolisuudestani kuulisin kommentteja myös suoraan itseeni kohdistuen. Pelkoni oli oikea. Kuulen niitä viikottain – välillä päivittäin. Se on satuttavaa.

Kaikki ”naiset ja herrat”-juhlapuheet,  vaatteet, vessat, tavarat, palvelut, onnittelut, ryhmäytymiset, yleiset kahvikeskustelut jne. alleviivaavat sitä, että en ole olemassa. Olen näkymätön. Kun siihen lisää em. viralliset tahot, tuntuu välillä, että ei ole voimia toimia ja sanoa, että ”hei, on myös meitä muita”.

Me olemme olemassa. Meitä on vähintään 4 % ihmisistä – tarkoittaa tällä hetkellä yli 220 000 suomalaista eli lähes yhtä paljon kuin suomenruotsalaisia Suomessa. Tilastollisesti joka 25s on ei-binäärinen.

Olen kerännyt tähän kirjoitukseen joitakin arjen esimerkkejä näkymättömyydestä. Todellisuudessa niitä on paljon enemmän – käytännössä kaikilla elämän osa-alueilla.

VAATTEET

Vaatteet on jaoteltu miesten ja naisten vaateosastoihin. Vaatteissa myös usein lukee esim. men’s wear, miesten sukat / women’s wear, naisten sukat jne. Ns. unisex-vaatteet ovat useimmiten joko kallista huippumuotia tai yksipuolisia ja hillittyjä kuoseja. Naisille sukupuolitetut vaatteet ovat usein vähemmän kestäviä.

Vaatteilla ei ole sukupuolta. Kaikilla sukupuolilla on kehollista vaihtelua. Vaatteet voi lajitella esim. mallin tai vaatteen käyttötarkoituksen mukaan.

Saman vaatteen tulee olla yhtä kestävä sukupuolesta riippumatta.

PUHEET, TERVEHDYKSET, RYHMÄJAOT

Vaikka Suomen kielessä ei ole sukupuolittuneita pronomineja, on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen puhekoodisto edelleen todella binäärinen.

 ”Hyvät naiset ja herrat” 

 ”Tervetuloa arvon naiset”

 ”Kiva nähdä näin paljon miehiä”

 ”Ensin on naisten vuoro ja sitten miesten”

 ”Jakaudutaan naisten ja miesten ryhmiin”

JUHLAPÄIVÄT

Monet juhlapäivät ovat sukupuolittuneita: tyttöjen päivä, naistenpäivä, äitienpäivä, miestenpäivä, isänpäivä jne. Binäärisesti määritellyt päivät jättävät ei-binääriset ulkopuolelle ja näkymättömiksi, vaikka ei-binäärisissä on myös esim. vanhempia.

 Juhlapäivien tarkoituksena on edistää tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Olisi merkityksellistä muistaa sukupuolisensitiivisyys ja inklusiivisuus myös yleisinä juhlapäivinä.

WC-, SUIHKU- JA PUKUTILAT

WC-, suihku- ja pukutilat on jaoteltu naisille ja miehille. Ei-binäärisille osoitetaan usein inva-wc, mikä on ongelmallista, koska ko. wc on tarkoitettu vammaisille ja esim. vaikeasti muutoin liikkuville ja koska se pakko-outtaa.

 Se, missä vessassa ei-binäärisenä on turvallista käydä riippuu siitä, miten muut ihmiset sukupuolittavat – naiseksi vai mieheksi.

 Eri palveluissa ja virastoissa ohjataan ulkopuolisen sukupuolittamisen mukaan esim. ”oikealla on naisten vessat”.

 Esim. kuukautissuojia tulisi olla kaikissa vessoissa, jotta ne olisivat saavutettavissa kaikille transihmisille.

TAVARAT, TYÖKALUT JNE.

”Naisille” suunnatut tavarat ja työkalut on kohdennettu esim. hempeämmillä väreillä ja kuvioilla. ”Miehille” suunnatut ovat tummempia ja graafisempia. Naisille suunnatut ovat usein myös heikompilaatuisia.

 Tavaroilla ja työkaluilla ei ole sukupuolta ja ne tulisi jaotella käyttötarkoituksen eikä käyttäjän mukaan. Niiden tulisi olla yhtä laadukkaita esim. väristä ja koristelusta riippumatta.

VÄRIT JA MUODOT

Tavaratalojen yleistyttyä vaatteet alettiin jaotella myös värien mukaan ”naisten ja miesten väreihin”. Punaiset ja hempeän vaaleat sävyt nähtiin naisille kuuluviksi. Siniset ja voimakkaat värit miehille kuuluviksi. Tämä keinotekoinen binäärinen jako on edelleen vallalla ihmisten ja mainostajien asenteissa. Vastaavasti kukalliset tai koristeelliset kuviot on määritelty feminiineiksi ja graafiset tai yksinkertaiset kuviot maskuliineiksi.

Väreillä ja muodoilla ei ole sukupuolta – kaikki sopivat ihan kaikille sukupuolille. 

HARRASTUKSET JA LIIKUNTA

Koululiikunta on jaettu ”tyttöjen ja poikien ryhmiin”. Tytöillä painotetaan eri lajeja kuin pojilla. Ei-binäärisyydelle ei löydy paikkaa.

Liikuntalajeissa markkinoidaan ja kannustetaan naisia ja miehiä eri lajeihin. Mainoksissa ja liikuntaohjelmissa puhutaan naisten ja miesten liikunnasta jne. Samoin muu harrastustoiminta on jaoteltu naisille ja miehille. On myös paljon ulkoapäin tulevia sosiaalisia sääntöjä siitä, mikä ihmisten asenteiden mukaan sopii naisille ja miehille. Ei-binäärisyys jää ulkopuolelle.

Liikunta- tai harrastuslajit kuuluvat kaikille sukupuolille lajista tai harrastuksesta riippumatta. 

PALVELUT, LOMAKKEET JA ASIAKASTIETOJÄRJESTELMÄT

Kaikissa virallisissa palveluissa, lomakkeissa ja asiakastietojärjestelmissä kysytään sukupuolta. Ne on rakennettu binäärisen juridisen sukupuolijaon eli nais-miessukupuolen mukaisesti. Tämä näkyy myös esim. verkkokauppojen kategorioissa. Jos vaihtoehdoksi on laitettu muita vaihtoehtoja ovat valinnat usein muu/en halua kertoa.

 Muu ja en halua kertoa tulisi olla kahtena eri vaihtoehtona ja muu-kohdassa olisi tärkeä olla määrittelyvaihtoehto eli muu, mikä. Ei-binäärisyyden kirjo on hyvin laaja.

 Suuressa osassa palveluita ym. ei sukupuolella ole merkitystä eli sitä kysytään myös täysin turhaan.

 Ammattilaiset tarvitsevat myös koulutusta sukupuolen moninaisuudesta, jotta asiakkaat tulevat sensitiivisesti ja inklusiivisesti kohdatuksi palvelusta riippumatta.

TILASTOT

Binäärioletus aiheuttaa tilastoharhan, sillä sen ulkopuolelle jäävät kaikki ne ihmiset, jotka ovat sukupuoleltaan jotain muuta kuin miehiä ja naisia. Ei-binäärisiä ovat mm. mm. muunsukupuoliset, sukupuolettomat, neutrit, agenderit, androgyynit, (gender)queerit, genderfluidit. Tilastoharha jatkuu läpi elämän kaikissa järjestelmissä, palveluissa ja kyselyissä, joissa merkitään henkilötunnuksen mukaan määräytyvä sukupuoli.

 Koulujen, opiskelupaikkojen, harrastusten, työyhteisöjen järjestelmien luomat tilastot eivät siis todellisuudessa pidä paikkansa. Joukossa on myös iso määrä ihmisiä, jotka ovat tilastoissa väärin. 

 Tilastoharha tekee mm. ei-binääristen kohtaaman väkivallan ja syrjinnän eri muodot näkymättömiksi.