Eniten toivon kuitenkin, että olisin hyväksytty tasavertaisena ihmisenä elämässä, sen kaikilla tasoilla. Haluan näkyväksi! #ebätdov22
 |
| KUVA: Ani |
Tällä teemalla NBV/EBÄ toivottaa hyvää kansainvälisen transnäkyvyyden päivää 2022. TDOV (31.3.) on yksi tärkeimmistä transihmisten vuosittaisista teemapäivistä.
"Päivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2009. Aloitteen tekijänä oli michiganilainen Rachel Crandall. Crandall koki tärkeäksi perustaa erityinen päivä muistuttamaan transsukupuolisten ja transyhteisön olemassaolosta. Päivä on yhä edelleen ajankohtainen, sillä transihmiset tarvitsevat yhdenvertaista ja tasa-arvoista näkyvyyttä mediassa, yhteiskunnan rakenteissa ja palveluissa. Päivän tavoitteena on myös muistuttaa siitä, että on tärkeää jakaa sukupuolivähemmistöjä koskevaa oikeaa tietoa ja tietoisuutta."
TÄMÄN JULKAISUN SISÄLTÖNÄ ON:
TransHelsinki 2021 -paneeli, jonka aiheena oli ei-binääristen ihmisten kohtaamat ongelmat transpoleilla ja sukupuolen korjaushoidoissa.
KIRJOITUS alkaa esittelytekstillä, jonka kirjoitti paneelin juontanut Lotta Jäppinen. Sen jälkeen paneelissa käyty keskustelu julkaistaan jaoteltuna neljään väliotsikkoon, paneelin kysymysten mukaisesti. Kunkin otsikon alla esitetään paneeliin osallistuneiden Anin sekä Hipun puheenvuorot. Kirjoituksen päättää "LUKUVINKIT TDOV 2022", blogijulkaisut Anin ja Hipun omista blogeista.
Koemme tarpeelliseksi korostaa sitä, että sukupuolenkorjaus on hyvin yksilöllinen prosessi. Siksi kaikki ei-binääriset eivät tarvitse korjaushoitoja eivätkä näin ollen hakeudu transpolille.
"MUN KEHO, MUN PÄÄTÖS"? - EI-BINÄÄRISTEN KOKEMIA ONGELMIA TRANSPOLEILLA JA KORJAUSHOIDOISSA
 |
| KUVA: TransHelsinki |
Lotta Jäppinen / VIERASKYNÄSTÄ
Tervetuloa "Mun keho, mun päätös" -paneeliin, joka käsittelee ei-binääristen kokemia ongelmia transpoleilla ja korjaushoidoissa, sekä toiveita tästä eteenpäin.
Ei-binääristen hoidot keskeytettiin vuosien 2018–2019 taitteessa perusteluina puuttuva hoitosuositus sekä tutkimusnäyttö hoitojen vaikuttavuudesta ei-binäärisillä. Hoidot jatkuivat 2020. Samana vuonna kesäkuussa Palko julkaisi uudet erilliset hoitosuositukset binäärisille transsukupuolisille ja muunsukupuolisille eli ei-binäärisille sekä alaikäisille. Hoitosuositukset eivät kuitenkaan kentältä kuuluneiden kokemusten mukaan ratkaisseet kohdattuja ongelmia, ja toisaalta ovat pulmallisia itsessään.
Siksi haluamme ”nostaa kissan pöydälle" ja antaa ei-binäärisille mahdollisuuden kertoa transyhteisölle, minkälainen tilanne ei-binääristen hoidoissa todella on transpoleilla tällä hetkellä. Ei-binääristen kokemusten ytimessä ovat itsemäärittelyn oikeus sekä oikeus päättää itse kehostaan ja siihen kohdistuvista "toimenpiteistä".
ESITTELYT / ANI & HIPPU
”Omalta kohdaltani prosessi sukupuoli-identiteetin tutkimuksen poliklinikalla on ohi. Sen takia uskallan puhua suomalaisen transprosessin ongelmakohdista ja ei-binääristen ihmisten epätasa-arvoisesta kohtelusta. Mielipiteeni ja näkemykseni eivät voi enää vaikuttaa omaan kohteluuni, mutta toivon, että niillä voi olla vaikutusta ei-binääristen ihmisten transprosessin tulevaisuuteen. Samalla haluan muistuttaa, että ei-binääristen epätasa-arvoinen asema on transprosessia laajempi yhteiskunnallinen ongelma.” -ANI
”Olen Setan sukupuolen moninaisuus -toimikunnan jäsen sekä koordinoin ei-binääristen aktivistien toimintaa, nimeltään suomeksi Ei-binäärisiä ääniä. Ns. päivätyönä opiskelen sosiologiaa Helsingin yliopistossa. Tämä selittää sen, miksi olen kiinnostunut erityisesti yhteiskunnallisista näkökulmista. Itse en ole asioinut transpolilla enkä tarvitse korjaushoitoja. Siksi tuon keskusteluun tutkimustietoa.” -HIPPU
1/4 MITÄ ONGELMIA YHTEISKUNNAN BINÄÄRISISTÄ JA SYRJIVISTÄ RAKENTEISTA AIHEUTUU?
ANIN puheenvuoro
Koko yhteiskuntamme on kauttaaltaan rakentunut binäärisen sukupuolikäsityksen mukaan. Sen lisäksi kaikki elämän alueet läpäisevä näkymättömyys vaikuttaa myös transasioista puhuttaessa tai transihmisten oikeuksia käsiteltäessä, sillä myös transyhteisön sisällä me ei-binääriset ihmiset olemme näkymättömämpiä ja meidän asioita ajavat pääasiassa toiset ei-binääriset ihmiset. Meitä on 4 % länsimaisista ihmisitä eli tilastollisesti joka 25s. Siitä huolimatta emme juridisesti ole olemassa. Kaikki palvelut (esim. kampaamo / parturi), rekisterit (esim. sote), vaatteet, wc:t, pukutilat, harrastukset, koulumaailma, työpaikat, puheet jne. on jaoteltu binäärisesti. Ihmiset kohdatessaan uusia ihmisiä sukupuolittavat meidät binäärisesti.
Ei-binääristen ihmisten keskenkin on epätasa-arvoista kohtelua: esim. sukupuolettomat ja androgyynimmät ei-binäärisiä jäävät usein mediassa ja kirjoituksissa vähemmälle huomiolle. Lisäksi ahtaat sukupuoliroolit vaikuttavat ihan kaikkien sukupuolten hyvinvointiin heikentävästi.
HIPUN puheenvuoro
Syrjivistä rakenteista nostan esiin yhteiskunnan binäärisyyden. Ongelmien ytimessä on kysymys: Oman olemassaolon ja identiteetin oikeutuksesta, sekä transihmisyys että erityisesti ei-binäärisyys. Ihmiset kohtaavat sen, että pitää todistella ja pystyä vakuuttamaan muut omasta sukupuolestaan. Ongelmia aiheutuu etenkin binäärisyys -normista ja lähtökohtaisesta käsityksestä, että sukupuoli olisi kaksijakoinen - maskuliininen ja feminiininen.
Harju ja Heimonen tutkimuksen mukaan terveydenhuollon palveluissa koetaan epäasiallisuutta, esimerkiksi sukupuolinormatiivisiin oletuksiin perustuvat kysymykset ja väärin sukupuolittaminen.
• Binääriset transsukupuoliset:
”Transpolilla saatetaan kysyä, leipooko transnainen pullaa tai pukeutuuko hän naisten alusvaatteisiin. Transmies saattaa neuvolassa joutua väärin sukupuolitetuksi lapsensa edessä, kun häneen viitataan äitinä.” (Harju & Heimonen)
Ongelmia aiheuttaa myös cis-normatiivisuus. Harju ja Heimonen tutkimus, suoria lainauksia:
"Toiset taas kertovat, kuinka omaa sukupuoli-identiteettiä kyseenalaistetaan, jos lääketieteellisiä hoitoja ei halua, mikä osoittaa, ettei sukupuolen moninaisuutta täysin ymmärretä yhteiskunnassamme." (alleviivaus lisätty)
"Tämä näkyy myös transpolin hoitovalikoimassa: moni muunsukupuolinen kokee, että heidän on valittava vähiten huono vaihtoehto.” (alleviivaus lisätty)
Johtopäätöksiä:
”Yhdessä nämä seikat valottavat paitsi transihmisten kansalaisuuden rajallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa, myös vallitsevaa käsitystä transihmisyyden epäsopivuudesta suomalaiseen kansalaisuuskäsitykseen. Ajatus ihannekansalaisesta kytee syvällä.”
2/4 MILLAISTA ON EI-BINÄÄRISTEN KOKEMA ERIARVOISUUS TERVEYDENHUOLLOSSA JA TRANSPOLEILLA?
ANIN puheenvuoro
Terveydenhuolto ja terveydenhuoltojärjestelmä ovat binääristä, alkaen kirjauksista. Esimerkiksi minun hoitostatukseeni kirjattaisiin lääkärissä potilas on XX-vuotias nainen. Transpoleille lähetteen kirjoittavat lääkärit eivät välttämättä tiedä, että ei-binäärisilläkin on oikeus lähetteeseen. Eli ei-binäärinen saattaa joutua itse kertomaan asiasta lääkärille, mikä lisää vähemmistöstressiä ja pelkoa siitä, että ei tule nähdyksi ja kuulluksi.
Lähetteet eivät välttämättä myöskään oikeuta hoitojaksoon, jos transprosessiin hakeutuva ei asetu polien binääriseen (!!!) käsitykseen ei-binäärisyydestä. Esimerkiksi sukupuolettomat ja androgyynit jäävät usein ulkopuolelle. Hoitopolku on binäärinen alkaen kartoituslomakkeista: lomakkeissa ja haastatteluissa kysytään esim. kuinka paljon kokee, että itsessä on naista ja miestä / kokeeko enemmän feminiiniksi vai maskuliiniksi jne.
Kirurgisista toimenpiteistä vain rintakehän täysi maskulinisaatio eli mastektomia on mahdollista. Androgyyniyttä ei oteta huomioon: esim. rintojen pienennystä ei saa ainakaan Helsingin polin kautta. Kirurgien linjaus on, että ainoastaan mastektomia on mahdollinen. Feminisaatiota ei mainintaa.
Helsingin ja Tampereen poleilla on lähete- ja hoitokäytännöissä ylipäätänsä eroja, mikä asettaa transihmiset eriarvoiseen asemaan. Mm. jos hakeutuu ei-binäärisenä transpolille ja on samaan aikaan toiveissa perheytyä / on lapsettomuushoidoissa niin toiselle polille ei pääse, mutta toiselle pääsee. Osa ei-binäärisistä on joutunut "käyttäytymään" ja ilmaisemaan itseään binäärisemmin (yleensä maskuliinisemmin) saadakseen tarvitsemansa kehodysforiaa helpottavat hoidot ja toimenpiteet.
On uuvuttava ja toiseuttava paradoksi, että ei-binäärisiä ihmisiä tarkastellaan transpolillakin binäärisesti. Jos lähete johtaa polin prosessin alkamiseen, seuraa epävarmuus siitä, tuleeko nähdyksi ja kuulluksi omana itsenä vai täytyykö muuttaa itseä, jotta saa tarvitsemansa hoidot ja toimenpiteet.
HIPUN puheenvuoro
Eriarvoisuus ilmenee: Binääriset vs. Ei-binääriset. Muunsukupuolisten hoitomuodot ovat rajatummat ja vaikeammin saatavissa. (Harju ja Heimonen)
Lisätietoa artikkelin ulkopuolelta. Muunsukupuoliset / F64.8 Muu sukupuoli-identiteetin häiriö, Binääriset / F64.0 Transsukupuolisuus ja vain tällä diagnoosilla voi saada kaikki julkisen puolen hoitomuodot! Jos/kun hoitoja ei saa julkiselta puolelta, vaihtoehtona on yksityiset palvelut ja myös ulkomailta. Ne ovat itsemaksettavia, kalliita, turvallisuudesta (toimenpiteet ja hormonit) ei takeita (ulkomailla).
3/4 MITEN TRANSPOLILLE PÄÄSYN, DIAGNOOSIN SAAMISEN JA HOITOJEN KRITEERIT VASTAAVAT EI-BINÄÄRISTEN TARPEISIIN?
ANIN puheenvuoro
Ei-binääristen tarpeita ja ei-binäärisyyden moninaisuutta ei ole huomioitu diagnoosin saamisessa ja hoitokriteereissä. Koska tarjolla on vain pienelle osalle ei-binäärisiä soveltuvia kehodysforiaa helpottavia ja sukupuolta vahvistavia hoitoja, tarjotaan keskusteluapua ja omahoitomateriaaleja. Ne eivät eivät kuitenkaan suurella osalla auta kehodysforiaan ilman sukupuolta vahvistavia hoitoja. Päinvastoin näkymättömyyden kokemus vain voimistuu.
Vaikka ei-binäärinen saisi hoitoihin oikeuttavan diagnoosin, on vain osa sukupuolen vahvistavista hoidoista ja toimenpiteistä mahdollisia: pienempiannoksiset hormonihoidot, rintakehän maskulinisaatio, mahdollisesti äänen käytön puheterapia ja keskusteluterapia.
Kun mietitään translain ja sen liitännäislakien uudistusta on tärkeää muistaa, että myös alaikäisissä on ei-binäärisiä. On huomioitava, että yhteiskunnan syrjivät ja näkymättömyyttä korostavat rakenteet ja tavat koskettavat myös ei-binäärisiä lapsia ja nuoria sekä heidän läheisiään.
Polien syrjivistä käytännöistä ja ei-binäärisyyttä koskevasta ymmärtämättömyydestä ei juuri uskalleta julkisesti puhua, koska pelätään, että se vaikuttaa omaan hoitoprosessiin tai mahdollisesti koko prosessi evätään vedoten esim. mielenterveyden haasteisiin (mikä ei ole oikeasti syy).
Sain TransHelsinki -paneelin aiheeseen liittyen anonyymin kokemuskertomuksen, jonka julkaisuun on lupa:
”Ei-binäärisenä ihmisenä joka on transpolilla, korostan polilla huomattavasti maskuliiniuttani ja pienennän ei-binäärisen sukupuoleni merkitystä. Pelkään, että muunsukupuolisena minulle ei annettaisi tarvittavia hoitoja, tai että sukupuolen kokemustani ja tarvettani sukupuoltani vahvistaviin hoitoihin vähäteltäisiin sukupuoleni ei-binääriyden perusteella. Pelosta poliin liittyen ja sen epäkohdista on vaikea puhua julkisesti, koska pelkään, että sitä käytetään polilla minua vastaan ja että prosessini voisi hidastua tai loppua siitä syystä.”
HIPUN puheenvuoro
"Mun keho, mun päätös"?
• Kriteerien määrittyminen, perustelut.
• Huomioidaanko tarpeiden yksilöllisyys?
Ei-binääristen kokemusten ytimessä ovat itsemäärittelyn oikeus sekä oikeus päättää itse kehostaan ja siihen kohdistuvista "toimenpiteistä".
• Kuka olen?
• Mitä tarvitsen?
• Kuka sen päättää?
• Millä kriteereillä?
Kokemuksissa nousee vahvasti esiin: transpolien portinvartijuus sekä diagnosointi- ja hoito -prosessit "temppuratana", mikä pitää läpäistä. (Harju ja Heimonen)
Yleisesti, ei vain ei-binääriset
• Itsemääräämisoikeus ja kehollinen koskemattomuus: ei toteudu
• ”Useat haastateltavat kuvailevat transterveydenhuoltoa temppuradaksi, joka tulee suorittaa läpi tietyllä tavalla.” (Harju ja Heimonen)
Koettuja vaatimuksia
• Diagnosointi- ja hoitoprosessit, ulkoa päin asetut raamit ja kriteerit, joiden mukaisesti prosessi on läpäistävä, ”suoritettava hyväksytysti” (transterveydenhuolto temppuratana).
• Hoitojen tarpeellisuus, todistettava (pitää pystyä todistamaan)
Pelkoja ja haasteita
• Psyykkiset sairaudet ja oma jaksaminen
• Uskaltaako kertoa? Estääkö esim. masennus transdiagnoosin saamisen?
Taustalla ongelmiin vaikuttaa se, että diagnosointi tehdään poissulku-menetelmällä (psyykkiset sairaudet) sekä arvioidaan voimavarojen riittävyys korjausprosessin läpikäymiseen.
HUS:n tutkimuksen mukaan hoidot on koettu merkittävissä määrin hyödylliseksi. Erityisesti ne ovat auttaneet siihen, mihin pitäisikin: Kehodysforia on vähentynyt. Sosiaalinen dysforia väheni selvästi vähemmän. Oma näkemykseni on, koska tähän vaikuttaa myös yhteiskunnalliset tekijät.
4/4 MITÄ EI-BINÄÄRISET TOIVOVAT TERVEYDENHUOLLON HENKILÖKUNNALTA?
ANIN puheenvuoro
Toivomme näkyväksi tekemistä, äänemme ja toiveidemme kuulemista sekä yksilöllisyyden huomioimista. Kaikki ei-binääriset ovat omia yksilöitä omine henkilökohtaisine tarpeineen.
Toivomme, etteivät binääriset ihmiset sanelisi ei-binäärisyyden määritelmää, eivätkä päättäisi sitä mihin hoitoihin ja toimenpiteisiin ei-binääriset ovat oikeutettuja.
On kohtuutonta, että transpolien sukupuolen vahvistamisen polku on binäärinen, ulkoapäin määritelty ja äärimmäisen suppealla tavalla ei-binäärisiä ihmisiä katsova. Me olemme olemassa. Me olemme aina olleet olemassa. Me tulemme aina olemaan. Näin ollen me olemme myös asiantuntijoita siinä, mitkä kaikki asiat edistävät ei-binääristen ihmisten kehoeuforiaa ja näkyväksi tekemistä.
HIPUN puheenvuoro
Monilla ei-binäärisillä ihmisillä on toiveena erityisesti: Tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Saada tukea ja apua. Eikä niin että joku ylhäältä päin päättää sinun puolesta.
LÄHTEET
Artikkeli 1
Ei-binääristen ja laajemmin transihmisten kokemuksista hoitopolulla transpolilla tieteellisten tutkimusten tuloksia, ”Kansalaisuuden kamppailuja terveydenhuollon temppuradalla”.
Harju, Anu A., & Heimonen, Mona. (2021). Transihmisten kansalaisuuden kamppailuja suomalaisessa yhteiskunnassa. Politiikasta.fi
https://politiikasta.fi/transihmisten-kansalaisuuden-kamppailuja-suomalaisessa-yhteiskunnassa/?fbclid=IwAR3wCPSFhSGwtjQuGe5oBTUvTznf3C9vfMQmZ-EHWb8W0dvf_K7Yp4wOSOg
Lisätietona: "Osana Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -hanketta".
Artikkeli 2
Ei-binääristen hoidoista Suomessa, HUS:n tutkimus, jonka tuloksia Setan tiedotteessa: https://seta.fi/2020/03/10/muunsukupuolisten-hoidot/
• Seta.10.3.2020. ”Suomalainen seurantatutkimus vahvistaa muunsukupuolisten hyötyneen sukupuolen korjaushoidoista”.
LUKUVINKIT TDOV-PÄIVÄÄN 2022
ANIN BLOGIKIRJOITUS
annart.fi
Blogi: TDOV Ei-binääristen kaiken kattava näkymättömyys
HIPUN BLOGIKIRJOITUS
(transihmisten representaatio - vinkkejä)
muunsukupuolinenhippu.blogspot.com
KIRJOITUSTEN SUORAT LINKIT
Lisäämme TDOV-päivän jälkeen.
//
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti