Binääriin perustuva tilastoharha jättää ei-binääriset näkymättömiksi - TDOV 2023

 TEKSTI: EBÄ:n aktiivi Ani, julkaistu myös @annartfi instagram-tilillä 31.3.2023.

BINÄÄRIIN PERUSTUVA TILASTOHARHA JÄTTÄÄ EI-BINÄÄRISET NÄKYMÄTTÖMIKSI

KUVA: Ani

Jos kuulut sukupuolibinääriin eli olet joko mies tai nainen, tulet automaattisesti huomioiduksi mm. tutkimus-, palvelu-, rikosuhri-, sosiaalialan ja terveydenhoidon tilastoissa.

Binäärinen sukupuolijako tarkoittaa sitä, että sukupuolia ajatellaan olevan kaksi: mies ja nainen, ja että sukupuoli ja henkilötunnus määritellään syntymän hetkellä ulkoisista ennalta sovituista nais- ja miestyypillisistä kehon piirteistä. Mies-naisjaolla määräytyy myös henkilötunnus. Binäärisestä henkilötunnuksesta seuraa yhteiskunnassa kaikessa tilastoinnissa ja tutkimuksessa yleinen binäärioletus. 

Binäärioletus aiheuttaa tilastoharhan, sillä sen ulkopuolelle jäävät kaikki ne ihmiset, jotka ovat sukupuoleltaan jotain muuta kuin miehiä ja naisia. Tilastoharha jatkuu läpi elämän kaikissa järjestelmissä, palveluissa ja kyselyissä, joissa merkitään henkilötunnuksen mukaan määräytyvä sukupuoli. Ulkoinen sukupuolen binäärijaottelu vauvan sukuelimien mukaan ei kaikkien kohdalla osu muutenkaan oikein. Transsukupuolisten ihmisten sukupuoli-identiteetti ei vastaa heidän syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Myös heidän henkilötunnuksensa on väärin siihen asti kunnes he muuttavat sen vastaamaan oikeaa sukupuoltaan.

Koulujen, opiskelupaikkojen, harrastusten, työyhteisöjen järjestelmien luomat tilastot eivät siis monien ihmisten kohdalla todellisuudessa pidä paikkansa. Joukossa on iso määrä ihmisiä, jotka ovat väärin tilastoituja johtuen henkilötunnukseen perustuvasta tietojen jäsentämisestä. Binäärioletus näkyy kaikkialla arjessa, esimerkiksi harrastuksissa, kouluissa, työpaikoilla. juhlapuheissa, teksteissä, esitteissä, tutustumistilanteissa, palveluita käyttäessä, vaateostoksia tehdessä ja tilojen jakautumisessa. 

Joissain maissa on mahdollistettu ei-binäärisille ihmisille henkilötodistukseen oma merkintä, esim. X. Kaikki eivät tätä merkintää halua, koska se saattaa altistaa arjen tilanteissa lisäsyrjinnälle ja väkivallalle, niin koti- kuin ulkomaillakin. Juridisen sukupuolimerkinnän puuttumisesta joko omasta tahdosta tai binäärisestä henkilötunnusjärjestelmästä johtuen seuraa, että väkivaltatilastot eivät kerro totuutta binäärin ulkopuolella olevien uhrien määrästä.

Länsimaisten ihmisten itsemäärittelyyn perustuvien tutkimusten perusteella ei-binäärisiä / muunsukupuolisia ihmisiä on noin 4 % väestöstä eli joka 25s. 

Suomessa tämä on määrällisesti samaa luokkaa kuin suomenruotsalaisten määrä. Suomi on sateenkaari-ihmisille yleisesti ottaen turvaton maa ja väkivallan uhka on erityisesti transihmisille todellinen. Erityisen huolestuttavaa on, että tilastoharha tekee ei-binääristen kohtaaman väkivallan, syrjinnän ja epätasa-arvon eri muodot näkymättömiksi. Todenmukaiset tilastot toisivat näkyväksi tuen ja palveluiden tarpeet samoin kuin mahdollistaisi näkyväksi tekemisen ja näkyvyyden kokemuksen. 

Milloin on meidän vuoro olla yhteiskunnassa juridisesti tunnustettuja ja näkyviä?

//

Lukuvinkkejä:

"Jos naisen euro on 84 senttiä, paljonko on transihmisen tai muunsukupuolisen euro?" Ei-binäärisiä koskevaa väestötason rekistereihin perustuvaa tietoa ei ole, niin kauan kuin väestötietojärjestelmässä on sukupuoleen vain kaksi vaihtoehtoa.

https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2019/tilastoja-naisista-miehista-ja-heteropareista-miksi-moninaisuus-jaa-virallisissa-tilastoissa-usein-piiloon/

Lehtonen, Jukka (2019). Kun kaksijakoinen sukupuoliajattelu murtuu – sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus tasa-arvobarometrissa. Teoksessa Mia Teräsaho & Johanna Närvi (toim.) Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon – analyyseja tasa-arvobarometrista 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 6/2019.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-314-4

Ebän aktiivin Hipun aiempi postaus:

https://muunsukupuolinenhippu.blogspot.com/2021/05/miksi-puhutaan-sukupuolten-tasa-arvosta.html?m=1

NÄKYMÄTTÖMYYS EI-BINÄÄRISENÄ YHTEISKUNNASSA JA ARJESSA

TEKSTI: Ani, julkaistu alunperin www.annarti.fi omassa blogissa 26.3.2022

Julkaisemme TransHelsinki viikonloppuun liittyen EBÄ:n Anin aiemman blogitekstin ei-binääristen näkymättömyydestä ja näkymättömyyden laajuudesta yhteiskunnassa ja arjessa.

NÄKYMÄTTÖMYYS EI-BINÄÄRISENÄ

KUVA: Ani / AnnArt

Itselleni eniten vähemmistöstressiä lisäävää on se, että olen yhteiskunnassamme näkymätön. Jos olet binäärinen cismies tai cisnainen, sinun ei tarvitse todistaa olemassa oloasi. Olet automaattisesti juridisesti väestörekisterissä olemassa ja sitä kautta kaikissa yhteiskunnan palveluissa ja rakenteissa. Jos olet binäärinen transnainen tai transmies, voit saada juridisen sukupuolesi korjattua naiseksi tai mieheksi.

Muunsukupuolisena minulla ei nykyisen lainsäädännön vuoksi ole mahdollista juridisesti vahvistaa oikeaa sukupuoltani.

Olen siis rekistereissä, palvelujärjestelmissä, asiakasohjelmissa, teksteissä, lomakkeissa, kirjeissä, virallisissa maksukorteissa ym. merkitty naiseksi.

Yleinen asenneilmapiiri vähättelee asiaa esim. näin: ”sehän on vain merkintä”, ”ei se määritä sinua ihmisenä”, ”eihän sinun tarvitse asettua johonkin normiin tai muottiin”. Ei kysymys ole vain merkinnästä. Kysymys on minun olemassaolostani ja elämästäni. Esimerkkikommentit ja lukuisat muut vastaavat, joita olen kuullut ennen avoimmuuttani muunsukupuolisuudestani vaikuttivat niin, että pelkäsin kertoa, etten ole nainen.

Mikä siinä pelotti? Se, että kerrottuani muunsukupuolisuudestani kuulisin kommentteja myös suoraan itseeni kohdistuen. Pelkoni oli oikea. Kuulen niitä viikottain – välillä päivittäin. Se on satuttavaa.

Kaikki ”naiset ja herrat”-juhlapuheet,  vaatteet, vessat, tavarat, palvelut, onnittelut, ryhmäytymiset, yleiset kahvikeskustelut jne. alleviivaavat sitä, että en ole olemassa. Olen näkymätön. Kun siihen lisää em. viralliset tahot, tuntuu välillä, että ei ole voimia toimia ja sanoa, että ”hei, on myös meitä muita”.

Me olemme olemassa. Meitä on vähintään 4 % ihmisistä – tarkoittaa tällä hetkellä yli 220 000 suomalaista eli lähes yhtä paljon kuin suomenruotsalaisia Suomessa. Tilastollisesti joka 25s on ei-binäärinen.

Olen kerännyt tähän kirjoitukseen joitakin arjen esimerkkejä näkymättömyydestä. Todellisuudessa niitä on paljon enemmän – käytännössä kaikilla elämän osa-alueilla.

VAATTEET

Vaatteet on jaoteltu miesten ja naisten vaateosastoihin. Vaatteissa myös usein lukee esim. men’s wear, miesten sukat / women’s wear, naisten sukat jne. Ns. unisex-vaatteet ovat useimmiten joko kallista huippumuotia tai yksipuolisia ja hillittyjä kuoseja. Naisille sukupuolitetut vaatteet ovat usein vähemmän kestäviä.

Vaatteilla ei ole sukupuolta. Kaikilla sukupuolilla on kehollista vaihtelua. Vaatteet voi lajitella esim. mallin tai vaatteen käyttötarkoituksen mukaan.

Saman vaatteen tulee olla yhtä kestävä sukupuolesta riippumatta.

PUHEET, TERVEHDYKSET, RYHMÄJAOT

Vaikka Suomen kielessä ei ole sukupuolittuneita pronomineja, on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen puhekoodisto edelleen todella binäärinen.

 ”Hyvät naiset ja herrat” 

 ”Tervetuloa arvon naiset”

 ”Kiva nähdä näin paljon miehiä”

 ”Ensin on naisten vuoro ja sitten miesten”

 ”Jakaudutaan naisten ja miesten ryhmiin”

JUHLAPÄIVÄT

Monet juhlapäivät ovat sukupuolittuneita: tyttöjen päivä, naistenpäivä, äitienpäivä, miestenpäivä, isänpäivä jne. Binäärisesti määritellyt päivät jättävät ei-binääriset ulkopuolelle ja näkymättömiksi, vaikka ei-binäärisissä on myös esim. vanhempia.

 Juhlapäivien tarkoituksena on edistää tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Olisi merkityksellistä muistaa sukupuolisensitiivisyys ja inklusiivisuus myös yleisinä juhlapäivinä.

WC-, SUIHKU- JA PUKUTILAT

WC-, suihku- ja pukutilat on jaoteltu naisille ja miehille. Ei-binäärisille osoitetaan usein inva-wc, mikä on ongelmallista, koska ko. wc on tarkoitettu vammaisille ja esim. vaikeasti muutoin liikkuville ja koska se pakko-outtaa.

 Se, missä vessassa ei-binäärisenä on turvallista käydä riippuu siitä, miten muut ihmiset sukupuolittavat – naiseksi vai mieheksi.

 Eri palveluissa ja virastoissa ohjataan ulkopuolisen sukupuolittamisen mukaan esim. ”oikealla on naisten vessat”.

 Esim. kuukautissuojia tulisi olla kaikissa vessoissa, jotta ne olisivat saavutettavissa kaikille transihmisille.

TAVARAT, TYÖKALUT JNE.

”Naisille” suunnatut tavarat ja työkalut on kohdennettu esim. hempeämmillä väreillä ja kuvioilla. ”Miehille” suunnatut ovat tummempia ja graafisempia. Naisille suunnatut ovat usein myös heikompilaatuisia.

 Tavaroilla ja työkaluilla ei ole sukupuolta ja ne tulisi jaotella käyttötarkoituksen eikä käyttäjän mukaan. Niiden tulisi olla yhtä laadukkaita esim. väristä ja koristelusta riippumatta.

VÄRIT JA MUODOT

Tavaratalojen yleistyttyä vaatteet alettiin jaotella myös värien mukaan ”naisten ja miesten väreihin”. Punaiset ja hempeän vaaleat sävyt nähtiin naisille kuuluviksi. Siniset ja voimakkaat värit miehille kuuluviksi. Tämä keinotekoinen binäärinen jako on edelleen vallalla ihmisten ja mainostajien asenteissa. Vastaavasti kukalliset tai koristeelliset kuviot on määritelty feminiineiksi ja graafiset tai yksinkertaiset kuviot maskuliineiksi.

Väreillä ja muodoilla ei ole sukupuolta – kaikki sopivat ihan kaikille sukupuolille. 

HARRASTUKSET JA LIIKUNTA

Koululiikunta on jaettu ”tyttöjen ja poikien ryhmiin”. Tytöillä painotetaan eri lajeja kuin pojilla. Ei-binäärisyydelle ei löydy paikkaa.

Liikuntalajeissa markkinoidaan ja kannustetaan naisia ja miehiä eri lajeihin. Mainoksissa ja liikuntaohjelmissa puhutaan naisten ja miesten liikunnasta jne. Samoin muu harrastustoiminta on jaoteltu naisille ja miehille. On myös paljon ulkoapäin tulevia sosiaalisia sääntöjä siitä, mikä ihmisten asenteiden mukaan sopii naisille ja miehille. Ei-binäärisyys jää ulkopuolelle.

Liikunta- tai harrastuslajit kuuluvat kaikille sukupuolille lajista tai harrastuksesta riippumatta. 

PALVELUT, LOMAKKEET JA ASIAKASTIETOJÄRJESTELMÄT

Kaikissa virallisissa palveluissa, lomakkeissa ja asiakastietojärjestelmissä kysytään sukupuolta. Ne on rakennettu binäärisen juridisen sukupuolijaon eli nais-miessukupuolen mukaisesti. Tämä näkyy myös esim. verkkokauppojen kategorioissa. Jos vaihtoehdoksi on laitettu muita vaihtoehtoja ovat valinnat usein muu/en halua kertoa.

 Muu ja en halua kertoa tulisi olla kahtena eri vaihtoehtona ja muu-kohdassa olisi tärkeä olla määrittelyvaihtoehto eli muu, mikä. Ei-binäärisyyden kirjo on hyvin laaja.

 Suuressa osassa palveluita ym. ei sukupuolella ole merkitystä eli sitä kysytään myös täysin turhaan.

 Ammattilaiset tarvitsevat myös koulutusta sukupuolen moninaisuudesta, jotta asiakkaat tulevat sensitiivisesti ja inklusiivisesti kohdatuksi palvelusta riippumatta.

TILASTOT

Binäärioletus aiheuttaa tilastoharhan, sillä sen ulkopuolelle jäävät kaikki ne ihmiset, jotka ovat sukupuoleltaan jotain muuta kuin miehiä ja naisia. Ei-binäärisiä ovat mm. mm. muunsukupuoliset, sukupuolettomat, neutrit, agenderit, androgyynit, (gender)queerit, genderfluidit. Tilastoharha jatkuu läpi elämän kaikissa järjestelmissä, palveluissa ja kyselyissä, joissa merkitään henkilötunnuksen mukaan määräytyvä sukupuoli.

 Koulujen, opiskelupaikkojen, harrastusten, työyhteisöjen järjestelmien luomat tilastot eivät siis todellisuudessa pidä paikkansa. Joukossa on myös iso määrä ihmisiä, jotka ovat tilastoissa väärin. 

 Tilastoharha tekee mm. ei-binääristen kohtaaman väkivallan ja syrjinnän eri muodot näkymättömiksi.

MITEN MIELENI LÖYSI TÄMÄN MAISEMAN?

KUVA: Ru

Mie olin. Elin ympyrässä, jossa ei tuntunut olevan ovia, vain pari ikkunaa, onneksi.

Kohtalo luotiin. Oli ollut seurustelusuhteita sateenkaarevia. 

Nyt tunsin jotain joka nousi syvältä, jo lapsuudesta. 

Otin tuntumaa valokuvanäyttelystä, ostin kirjan. 

Soitin Setan palveluun viittä vaille. 

Olin FB - ryhmässä. Ihanaa ja immeisiä netissä. 

Yksi immeisistä kiinnitti toistuvasti huomioni. 

Seurailin ryhmää. Tuli tarve toimia konkreettisesti. 

Vähän niinkuin ennen isossa järjestössä. Nyt pienemmin. 

Yhteydenotto. 

Kerroin kiinnostuksestani ja osa-alueistani, joista voisi olla hyötyä EBÄ/NBV toiminnassa.

Mukana. Tunsin olevani isosti pienessä. Hyvältä tuntui. 

Korona. 

Kuvia ja sanoja. Mielipiteiden vaihtoa. 

Saan olla mukana omilla resursseilla. 

En aina kykene, ei tarvitse. 

Mukana edelleen toiminnassa. 

Kiitollisuus. 
         
Ru , Meidän päivä 14.7.2021

KICKSTART 1/3 - Taistella, uskoa ja luottaa. Ei-binääristen ihmisten olemassaolo tunnustetaan virallisesti.

#ebäTranslaki2021

TEKSTI: Hippu, NBV/EBÄ:n koordinaattori

Minua ei ole. En ole sitä sukupuolta mitä virallisten henkilötietojeni ja tämän yhteiskuntamme mukaan pitäisi olla. Me ei-binääriset olemme näkymättömiä.

KUVA: Hipun FB-profiilikuvia

》“Mutta eihän muunsukupuolisia ja sukupuolettomia ole edes olemassa. Sukupuolia on virallisesti kaksi, nainen ja mies". Näin minulle on sanottu, ja useammankin kerran. Sattuu syvältä, tuntuu hyvin pahalta. Nielen kyyneleitä.

Tässä minä olen. Puhun kanssasi. Hengitämme molemmat samaa ilmaa. Silti sinä olet niin oikeassa. Ainoastaan toinen meistä on yhteiskunnan silmissä olemassa, ja se en ole minä.

Suljen silmäni. Haluaisin sanoa sen ääneen, en vain pysty. “Kyllä, tiedän! Onko siitä pakko muistuttaa jatkuvasti?”

Olin niin onnellinen, kun tiedostin sukupuoli-identiteettini. Minullakin on sukupuoli, ja sillä on nimikin! Sitten tajusin, että lainsäädännön näkökulmasta muunsukupuolisena minua ei ole olemassa. Silloin putosin tyhjyyteen.《 (Lihavointi lisätty)

• Blogikirjoitukseni 14.7.2020:

https://www.wespeakgay.com/hannumedinablog/muunsukupuolisuudenkokemus

Tämä on se, mikä sattuu ihan helv*, eikä vain itseäni. On muitakin samoilla fiiliksillä. Kokemusta voi olla vaikea ymmärtää, jos itse ei koe näin. 

"Mä olisin miljoona kertaa mieluummin vaikka joka kohdasta vääränlainen, kun silloinhan mä olisin edes olemassa oleva."

Koska tulee "muiden" vuoro?

Nykyinen translaki tuli voimaan 2003 ja oli jo silloin alusta alkaen pielessä. Toki hyvähän se oli saada henkilötietojen korjaamiseen laki. Mutta jos kaikissa uudistuksissa menee 10-20 vuotta, ja tällä tahdilla korjataan lakia kohta kerrallaan. En ole varmaan edes itse näkemässä hetkeä, kun on valmista.

Kylmä tosiasia kun on sekin, että vastustajat saattavat onnistua "vesittämään" hetu-uudistuksenkin. Tämän hetkisten tietojen mukaan uudet sp-neutraalit tulisi vain uusiin hetuihin, eli kaikkien olemassa olevien henkilötunnuksia ei muutettaisikaan.

Tämäkin (!) laki pitää sitten ensin uusia, jos nyt jätetään huomioimatta ei-binääriset.

"Silti pitää jaksaa taistella. Uskoa ja luottaa siihen, että vielä tulee se päivä, kun mekin olemme olemassa."

Kolmas vaihtoehto sukupuolimerkintään olisi hyödyllistä koko yhteiskunnalle.

Se olisi välttämätöntä tiedon saatavuuden kannalta, niin kauan kuin sukupuoli on erittäin merkityksellinen.

Tätä muutosta on pohtinut translain uudistamisen työryhmä. Se toteaa kolmannen sukupuolimerkinnän olevan mahdollista. Monet pitävät toteuttamista kuitenkin kustannuksiltaan liian kalliina sekä järjestelmäteknisesti haastavana.

"Jos ”teknologian ihmemaailmassa" tähän ei löydetä ratkaisua, onko taustalla ääneen lausumaton halu säilyttää yhteiskunnan sukupuolinormatiivisuus?"

Moninaisia ajatuksia ja mielipiteitä on.

Sen tiedän hyvin, että ei-binäärisistä kaikki eivät halua kolmatta sp-merkintää, ei itselleen eikä lakiinkaan.

Syitä on monia. Joidenkin mielestä koko sukupuoli henkilötiedoista pitää poistaa ja jotkut miettii turvallisuutta, esim. matkustaminen ulkomaille. 

Julkisesssa keskustelussa monia ei-binäärisiä ahdistaa ja häiritsee se, että muista ei puhuta ollenkaan tai hyvin vähän.

Usein myös sanotaan ja ajatellaan, ettei tarvitse, koska tämä ei koske teitä. Näistä johtuen tuntuu siltä, että meidät on unohdettu ja meitä ei edes haluta huomioida.

"Itselleni tämä on myös periaatteellinen kysymys: Ongelma on yhteiskunnallisella tasolla, transihmiset ovat keskenään eriarvoisia. Kyse ei siis ole ainoastaan vessoista ja vääristä henkilötiedoista."

Ei-binäärisyys Suomessa on aika uutta; tarkoitan tiedon saanti, termit, yleiset asenteet. Yhteiskunta on kuitenkin edelleen erittäin kaksijakoinen.

Minullekin on sanottu näitä "klassisia", mm. "Kai sä tiedät, ettei ole pakko olla yhteiskunnan normien mukainen, voi olla muunkinlainen ja silti nainen... Lapset on poikatyttöjä ja tyttömäisiä poikia…"

Miten ihmiset ymmärtäisivät ja sisäistäisivät sen, että kaikki eivät ole naisia tai miehiä.

Oltiin sitten mitä mieltä tahansa biologia, juridiset sukupuolet, yhteiskunnan normit ja ihanteet.

"Ei-binääriset ihmiset eivät vaan tule millään katoamaan, vaikka mitä väitetään ja ajatellaan."

Ei-binäärinen transaktivisti

LUKUVINKKI

https://nonbineibin.blogspot.com/2021/03/lainsaadannolla-ulossuljetut-ei.html

• LAINSÄÄDÄNNÖLLÄ ULOSSULJETUT: Ei-binääristen ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta ja oikeuksista. Hippu Helminen, 31.3.2021.

NYT ELÄN NIIN KUIN TUNNEN - MUUNSUKUPUOLINEN X

Kuva: Ru

 

TEKSTI: Ru

Synnyin tyttöoletetuksi 60-luvulla. Elin kuitenkin kaikkien hyväksymänä poikana koko lapsuuteni. Nimeä ja pukeutumista myöten.  Minusta käytettiin pojan lempinimeä. En suostunut pitämään hameita ja mekkoja. Leikin enimmäkseen poikien leikkejä. Nukkeja ei ollut ainakaan aktiivisessa käytössä. Sain jostain ihme syystä kerran puhuvan nuken lahjaksi. Purin koneiston siitä hyvin pian, koska se kiinnosti minua enemmän kuin itse nukke. 

Ainut asia, josta minua haukuttiin, oli mm. kalkkarokäärmeeksi nimittely. Se johtui siitä, että sain poikkeuksellisen nuorena silmälasit ja minulla oli ns. peittohoito silmälaseissa 2 vuotta. Lasten peleissä, Aasi sellaisessa, en saanut koppeja kiinni pallolla, joten olin lähes aina se aasi. Tämä kaikki teki kuitenkin minusta vahvan immeisen, hyvällä itsetunnolla varustettuna. Pelasin myöhemmin mm. koulun koripallojoukkueessa yläasteella.

 

Murrosikä muutti kehoa. Tyttöoletetusta kasvoi seksuaalivähemmistöön kuuluva immeinen, monien vuosien etsimisen sekä pohdiskelujen että pettymysten kautta. Ahdistavaa oli se, että tietoa oli vähän tarjolla ja en tiennyt mistä sitä etsiä. Muiden silmissä olin seksuaalivähemmistöön kuuluva aiemmin, kuin itse olin sen valmis hyväksymään ja sanomaan ääneen. Elin aikuisikääni seksuaalivähemmistössä. 

Jotain kuitenkin myllersi sisälläni - sukupuoli, jota en tunnistanut.

Elämäni poikana lapsuudessa oli ollut minulle luonnollista ja hyväksyttiin elinpiirissäni. Yleensä ottaen se varmasti oli harvinaista 60-70-luvulla. Suojelin aikuisena itseäni pitkään, koska olin kokenut ja koen moniperusteista syrjintää mm. vähemmistöön kuuluvana ja vähemmistön sisällä. Minulla on myös sairauksia, joiden vuoksi olen kokenut ja koen edelleen syrjintää. Syrjintää koin myös ulkonäköni perusteella. Syrjinnän aiheena on ollut myös se, että jouduin eläkkeelle nuorena aikuisena.

Muutamia vuosia sitten pikkukaupungin taidegalleriaan tuli pieni, mutta minulle merkittävä valokuvanäyttely muunsukupuolisuudesta. Näyttelyn nimeä en muista, mutta se oli pienempi osa suuremmasta kokonaisuudesta.  Esillä oli myös asiallinen kirja myynnissä. Ostin kirjan ja ahmin sen sisällön. Kirjan nimi on: "Näkymätön sukupuoli, ei-binäärisenä ihmisiä" . Minun sisällä tapahtui iso myllerrys. Vihdoinkin, tässä se nyt on. Tämä minä olen, oikeasti. 

Löysin virallisesti itseni muunsukupuolisena 50+ vuotiaana. Pieni kriisin paikka, mutta suuri helpotus. Kriisinä ajattelin sen olevan: " voi ei taasko minuun pitää tulla ulos kaapista". Olen poikennut valtavirrasta pukeutumisellani yleisillä paikoilla koko ikäni. Sukupuolestani olen kertonut äidilleni ja usealle ystävälleni. 

Nyt elän niin kuin tunnen,  muunsukupuolinen. 

Lukuvinkki: Näkymätön sukupuoli, ei binäärisiä ihmisiä. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen, 2017 Into Kustannus