EI-BINÄÄRISTEN TRANSPROSESSIN ONGELMIA – NBV/EBÄ:N TDOV 2022 JA TRANSHELSINKI 2021

Eniten toivon kuitenkin, että olisin hyväksytty tasavertaisena ihmisenä elämässä, sen kaikilla tasoilla. Haluan näkyväksi! #ebätdov22

KUVA: Ani

Tällä teemalla NBV/EBÄ toivottaa hyvää kansainvälisen transnäkyvyyden päivää 2022. TDOV (31.3.) on yksi tärkeimmistä transihmisten vuosittaisista teemapäivistä.

"Päivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2009. Aloitteen tekijänä oli michiganilainen Rachel Crandall. Crandall koki tärkeäksi perustaa erityinen päivä muistuttamaan transsukupuolisten ja transyhteisön olemassaolosta. Päivä on yhä edelleen ajankohtainen, sillä transihmiset tarvitsevat yhdenvertaista ja tasa-arvoista näkyvyyttä mediassa, yhteiskunnan rakenteissa ja palveluissa. Päivän tavoitteena on myös muistuttaa siitä, että on tärkeää jakaa sukupuolivähemmistöjä koskevaa oikeaa tietoa ja tietoisuutta."

VIIME VUODEN TDOV-JULKAISUUN

TÄMÄN JULKAISUN SISÄLTÖNÄ ON:

TransHelsinki 2021 -paneeli, jonka aiheena oli ei-binääristen ihmisten kohtaamat ongelmat transpoleilla ja sukupuolen korjaushoidoissa.

SETA TRANSHKI 2021 –VIIKKO

KIRJOITUS alkaa esittelytekstillä, jonka kirjoitti paneelin juontanut Lotta Jäppinen. Sen jälkeen paneelissa käyty keskustelu julkaistaan jaoteltuna neljään väliotsikkoon, paneelin kysymysten mukaisesti. Kunkin otsikon alla esitetään paneeliin osallistuneiden Anin sekä Hipun puheenvuorot. Kirjoituksen päättää "LUKUVINKIT TDOV 2022", blogijulkaisut Anin ja Hipun omista blogeista.

Koemme tarpeelliseksi korostaa sitä, että sukupuolenkorjaus on hyvin yksilöllinen prosessi. Siksi kaikki ei-binääriset eivät tarvitse korjaushoitoja  eivätkä näin ollen hakeudu transpolille.

"MUN KEHO, MUN PÄÄTÖS"? - EI-BINÄÄRISTEN KOKEMIA ONGELMIA TRANSPOLEILLA JA KORJAUSHOIDOISSA 

KUVA: TransHelsinki

Lotta Jäppinen / VIERASKYNÄSTÄ

Tervetuloa "Mun keho, mun päätös" -paneeliin, joka käsittelee ei-binääristen kokemia ongelmia transpoleilla ja korjaushoidoissa, sekä toiveita tästä eteenpäin.

Ei-binääristen hoidot keskeytettiin vuosien 2018–2019 taitteessa perusteluina puuttuva hoitosuositus sekä tutkimusnäyttö hoitojen vaikuttavuudesta ei-binäärisillä. Hoidot jatkuivat 2020. Samana vuonna kesäkuussa Palko julkaisi uudet erilliset hoitosuositukset binäärisille transsukupuolisille ja muunsukupuolisille eli ei-binäärisille sekä alaikäisille. Hoitosuositukset eivät kuitenkaan kentältä kuuluneiden kokemusten mukaan ratkaisseet kohdattuja ongelmia, ja toisaalta ovat pulmallisia itsessään.

Siksi haluamme ”nostaa kissan pöydälle" ja antaa ei-binäärisille mahdollisuuden kertoa transyhteisölle, minkälainen tilanne ei-binääristen hoidoissa todella on transpoleilla tällä hetkellä. Ei-binääristen kokemusten ytimessä ovat itsemäärittelyn oikeus sekä oikeus päättää itse kehostaan ja siihen kohdistuvista "toimenpiteistä".

ESITTELYT / ANI & HIPPU

”Omalta kohdaltani prosessi sukupuoli-identiteetin tutkimuksen poliklinikalla on ohi. Sen takia uskallan puhua suomalaisen transprosessin ongelmakohdista ja ei-binääristen ihmisten epätasa-arvoisesta kohtelusta. Mielipiteeni ja näkemykseni eivät voi enää vaikuttaa omaan kohteluuni, mutta toivon, että niillä voi olla vaikutusta ei-binääristen ihmisten transprosessin tulevaisuuteen. Samalla haluan muistuttaa, että ei-binääristen epätasa-arvoinen asema on transprosessia laajempi yhteiskunnallinen ongelma.” -ANI

”Olen Setan sukupuolen moninaisuus -toimikunnan jäsen sekä koordinoin ei-binääristen aktivistien toimintaa, nimeltään suomeksi Ei-binäärisiä ääniä. Ns. päivätyönä opiskelen sosiologiaa Helsingin yliopistossa. Tämä selittää sen, miksi olen kiinnostunut erityisesti yhteiskunnallisista näkökulmista. Itse en ole asioinut transpolilla enkä tarvitse korjaushoitoja. Siksi tuon keskusteluun tutkimustietoa.” -HIPPU

1/4 MITÄ ONGELMIA YHTEISKUNNAN BINÄÄRISISTÄ JA SYRJIVISTÄ RAKENTEISTA AIHEUTUU?

ANIN puheenvuoro

Koko yhteiskuntamme on kauttaaltaan rakentunut binäärisen sukupuolikäsityksen mukaan. Sen lisäksi kaikki elämän alueet läpäisevä näkymättömyys vaikuttaa myös transasioista puhuttaessa tai transihmisten oikeuksia käsiteltäessä, sillä myös transyhteisön sisällä me ei-binääriset ihmiset olemme näkymättömämpiä ja meidän asioita ajavat pääasiassa toiset ei-binääriset ihmiset. Meitä  on 4 % länsimaisista ihmisitä eli tilastollisesti joka 25s. Siitä huolimatta emme juridisesti ole olemassa. Kaikki palvelut (esim. kampaamo / parturi), rekisterit (esim. sote), vaatteet, wc:t, pukutilat, harrastukset, koulumaailma, työpaikat, puheet jne. on jaoteltu binäärisesti. Ihmiset kohdatessaan uusia ihmisiä sukupuolittavat meidät binäärisesti.

Ei-binääristen ihmisten keskenkin on epätasa-arvoista kohtelua: esim. sukupuolettomat ja androgyynimmät ei-binäärisiä jäävät usein mediassa ja kirjoituksissa vähemmälle huomiolle. Lisäksi ahtaat sukupuoliroolit vaikuttavat ihan kaikkien sukupuolten hyvinvointiin heikentävästi.

HIPUN puheenvuoro

Syrjivistä rakenteista nostan esiin yhteiskunnan binäärisyyden. Ongelmien ytimessä on kysymys: Oman olemassaolon ja identiteetin oikeutuksesta, sekä transihmisyys että erityisesti ei-binäärisyys. Ihmiset kohtaavat sen, että pitää todistella ja pystyä vakuuttamaan muut omasta sukupuolestaan. Ongelmia aiheutuu etenkin binäärisyys -normista ja lähtökohtaisesta käsityksestä, että sukupuoli olisi kaksijakoinen - maskuliininen ja feminiininen.

Harju ja Heimonen tutkimuksen mukaan terveydenhuollon palveluissa koetaan epäasiallisuutta, esimerkiksi sukupuolinormatiivisiin oletuksiin perustuvat kysymykset ja väärin sukupuolittaminen.

• Binääriset transsukupuoliset:

”Transpolilla saatetaan kysyä, leipooko transnainen pullaa tai pukeutuuko hän naisten alusvaatteisiin. Transmies saattaa neuvolassa joutua väärin sukupuolitetuksi lapsensa edessä, kun häneen viitataan äitinä.” (Harju & Heimonen)

Ongelmia aiheuttaa myös cis-normatiivisuus. Harju ja Heimonen tutkimus, suoria lainauksia:

"Toiset taas kertovat, kuinka omaa sukupuoli-identiteettiä kyseenalaistetaan, jos lääketieteellisiä hoitoja ei halua, mikä osoittaa, ettei sukupuolen moninaisuutta täysin ymmärretä yhteiskunnassamme." (alleviivaus lisätty)

"Tämä näkyy myös transpolin hoitovalikoimassa: moni muunsukupuolinen kokee, että heidän on valittava vähiten huono vaihtoehto.” (alleviivaus lisätty)

Johtopäätöksiä:

”Yhdessä nämä seikat valottavat paitsi transihmisten kansalaisuuden rajallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa, myös vallitsevaa käsitystä transihmisyyden epäsopivuudesta suomalaiseen kansalaisuuskäsitykseen. Ajatus ihannekansalaisesta kytee syvällä.” 

2/4 MILLAISTA ON EI-BINÄÄRISTEN KOKEMA ERIARVOISUUS TERVEYDENHUOLLOSSA JA TRANSPOLEILLA?

ANIN puheenvuoro

Terveydenhuolto ja terveydenhuoltojärjestelmä ovat binääristä, alkaen kirjauksista. Esimerkiksi minun hoitostatukseeni kirjattaisiin lääkärissä potilas on XX-vuotias nainen. Transpoleille lähetteen kirjoittavat lääkärit eivät välttämättä tiedä, että ei-binäärisilläkin on oikeus lähetteeseen. Eli ei-binäärinen saattaa joutua itse kertomaan asiasta lääkärille, mikä lisää vähemmistöstressiä ja pelkoa siitä, että ei tule nähdyksi ja kuulluksi.

Lähetteet eivät välttämättä myöskään oikeuta hoitojaksoon, jos transprosessiin hakeutuva ei asetu polien binääriseen (!!!) käsitykseen ei-binäärisyydestä. Esimerkiksi sukupuolettomat ja androgyynit jäävät usein ulkopuolelle. Hoitopolku on binäärinen alkaen kartoituslomakkeista: lomakkeissa ja haastatteluissa kysytään esim. kuinka paljon kokee, että itsessä on naista ja miestä / kokeeko enemmän feminiiniksi vai maskuliiniksi jne.

Kirurgisista toimenpiteistä vain rintakehän täysi maskulinisaatio eli mastektomia on mahdollista. Androgyyniyttä ei oteta huomioon: esim. rintojen pienennystä ei saa ainakaan Helsingin polin kautta. Kirurgien linjaus on, että ainoastaan mastektomia on mahdollinen. Feminisaatiota ei mainintaa.

Helsingin ja Tampereen poleilla on lähete- ja hoitokäytännöissä ylipäätänsä eroja, mikä asettaa transihmiset eriarvoiseen asemaan. Mm. jos hakeutuu ei-binäärisenä transpolille ja on samaan aikaan toiveissa perheytyä / on lapsettomuushoidoissa niin toiselle polille ei pääse, mutta toiselle pääsee. Osa ei-binäärisistä on joutunut "käyttäytymään" ja ilmaisemaan itseään binäärisemmin (yleensä maskuliinisemmin) saadakseen tarvitsemansa kehodysforiaa helpottavat hoidot ja toimenpiteet.

On uuvuttava ja toiseuttava paradoksi, että ei-binäärisiä ihmisiä tarkastellaan transpolillakin binäärisesti. Jos lähete johtaa polin prosessin alkamiseen, seuraa epävarmuus siitä, tuleeko nähdyksi ja kuulluksi omana itsenä vai täytyykö muuttaa itseä, jotta saa tarvitsemansa hoidot ja toimenpiteet.

HIPUN puheenvuoro

Eriarvoisuus ilmenee: Binääriset vs. Ei-binääriset. Muunsukupuolisten hoitomuodot ovat rajatummat ja vaikeammin saatavissa. (Harju ja Heimonen)

Lisätietoa artikkelin ulkopuolelta. Muunsukupuoliset / F64.8 Muu sukupuoli-identiteetin häiriö, Binääriset / F64.0 Transsukupuolisuus ja vain tällä diagnoosilla voi saada kaikki julkisen puolen hoitomuodot! Jos/kun hoitoja ei saa julkiselta puolelta, vaihtoehtona on yksityiset palvelut ja myös ulkomailta. Ne ovat itsemaksettavia, kalliita, turvallisuudesta (toimenpiteet ja hormonit) ei takeita (ulkomailla).

3/4 MITEN TRANSPOLILLE PÄÄSYN, DIAGNOOSIN SAAMISEN JA HOITOJEN KRITEERIT VASTAAVAT EI-BINÄÄRISTEN TARPEISIIN?

ANIN puheenvuoro

Ei-binääristen tarpeita ja ei-binäärisyyden moninaisuutta ei ole huomioitu diagnoosin saamisessa ja hoitokriteereissä. Koska tarjolla on vain pienelle osalle ei-binäärisiä soveltuvia kehodysforiaa helpottavia ja sukupuolta vahvistavia hoitoja, tarjotaan keskusteluapua ja omahoitomateriaaleja. Ne eivät eivät kuitenkaan suurella osalla auta kehodysforiaan ilman sukupuolta vahvistavia hoitoja. Päinvastoin näkymättömyyden kokemus vain voimistuu.

Vaikka ei-binäärinen saisi hoitoihin oikeuttavan diagnoosin, on vain osa sukupuolen vahvistavista hoidoista ja toimenpiteistä mahdollisia: pienempiannoksiset hormonihoidot, rintakehän maskulinisaatio, mahdollisesti äänen käytön puheterapia ja keskusteluterapia.

Kun mietitään translain ja sen liitännäislakien uudistusta on tärkeää muistaa, että myös alaikäisissä on ei-binäärisiä. On huomioitava, että yhteiskunnan syrjivät ja näkymättömyyttä korostavat rakenteet ja tavat koskettavat myös ei-binäärisiä lapsia ja nuoria sekä heidän läheisiään.

Polien syrjivistä käytännöistä ja ei-binäärisyyttä koskevasta ymmärtämättömyydestä ei juuri uskalleta julkisesti puhua, koska pelätään, että se vaikuttaa omaan hoitoprosessiin tai mahdollisesti koko prosessi evätään vedoten esim. mielenterveyden haasteisiin (mikä ei ole oikeasti syy).

Sain TransHelsinki -paneelin aiheeseen liittyen anonyymin kokemuskertomuksen, jonka julkaisuun on lupa:

”Ei-binäärisenä ihmisenä joka on transpolilla, korostan polilla huomattavasti maskuliiniuttani ja pienennän ei-binäärisen sukupuoleni merkitystä. Pelkään, että muunsukupuolisena minulle ei annettaisi tarvittavia hoitoja, tai että sukupuolen kokemustani ja tarvettani sukupuoltani vahvistaviin hoitoihin vähäteltäisiin sukupuoleni ei-binääriyden perusteella. Pelosta poliin liittyen ja sen epäkohdista on vaikea puhua julkisesti, koska pelkään, että sitä käytetään polilla minua vastaan ja että prosessini voisi hidastua tai loppua siitä syystä.”

HIPUN puheenvuoro

"Mun keho, mun päätös"?

• Kriteerien määrittyminen, perustelut.

• Huomioidaanko tarpeiden yksilöllisyys?

Ei-binääristen kokemusten ytimessä ovat itsemäärittelyn oikeus sekä oikeus päättää itse kehostaan ja siihen kohdistuvista "toimenpiteistä".

• Kuka olen?

• Mitä tarvitsen?

• Kuka sen päättää?

• Millä kriteereillä?

Kokemuksissa nousee vahvasti esiin: transpolien portinvartijuus sekä diagnosointi- ja hoito -prosessit "temppuratana", mikä pitää läpäistä. (Harju ja Heimonen)

Yleisesti, ei vain ei-binääriset

• Itsemääräämisoikeus ja kehollinen koskemattomuus: ei toteudu

• ”Useat haastateltavat kuvailevat transterveydenhuoltoa temppuradaksi, joka tulee suorittaa läpi tietyllä tavalla.” (Harju ja Heimonen)

Koettuja vaatimuksia

• Diagnosointi- ja hoitoprosessit, ulkoa päin asetut raamit ja kriteerit, joiden mukaisesti prosessi on läpäistävä, ”suoritettava hyväksytysti” (transterveydenhuolto temppuratana).

• Hoitojen tarpeellisuus, todistettava (pitää pystyä todistamaan)

Pelkoja ja haasteita

• Psyykkiset sairaudet ja oma jaksaminen

• Uskaltaako kertoa? Estääkö esim. masennus transdiagnoosin saamisen?

Taustalla ongelmiin vaikuttaa se, että diagnosointi tehdään poissulku-menetelmällä (psyykkiset sairaudet) sekä arvioidaan voimavarojen riittävyys korjausprosessin läpikäymiseen.

HUS:n tutkimuksen mukaan hoidot on koettu merkittävissä määrin hyödylliseksi. Erityisesti ne ovat auttaneet siihen, mihin pitäisikin: Kehodysforia on vähentynyt. Sosiaalinen dysforia väheni selvästi vähemmän. Oma näkemykseni on, koska tähän vaikuttaa myös yhteiskunnalliset tekijät.

4/4 MITÄ EI-BINÄÄRISET TOIVOVAT TERVEYDENHUOLLON HENKILÖKUNNALTA?

ANIN puheenvuoro

Toivomme näkyväksi tekemistä, äänemme ja toiveidemme kuulemista sekä yksilöllisyyden huomioimista. Kaikki ei-binääriset ovat omia yksilöitä omine henkilökohtaisine tarpeineen.

Toivomme, etteivät binääriset ihmiset sanelisi ei-binäärisyyden määritelmää, eivätkä päättäisi sitä mihin hoitoihin ja toimenpiteisiin ei-binääriset ovat oikeutettuja.

On kohtuutonta, että transpolien sukupuolen vahvistamisen polku on binäärinen, ulkoapäin määritelty ja äärimmäisen suppealla tavalla ei-binäärisiä ihmisiä katsova. Me olemme olemassa. Me olemme aina olleet olemassa. Me tulemme aina olemaan. Näin ollen me olemme myös asiantuntijoita siinä, mitkä kaikki asiat edistävät ei-binääristen ihmisten kehoeuforiaa ja näkyväksi tekemistä.

HIPUN puheenvuoro

Monilla ei-binäärisillä ihmisillä on toiveena erityisesti: Tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Saada tukea ja apua. Eikä niin että joku ylhäältä päin päättää sinun puolesta.

LÄHTEET

Artikkeli 1

Ei-binääristen ja laajemmin transihmisten kokemuksista hoitopolulla transpolilla tieteellisten tutkimusten tuloksia, ”Kansalaisuuden kamppailuja terveydenhuollon temppuradalla”.

Harju, Anu A., & Heimonen, Mona. (2021). Transihmisten kansalaisuuden kamppailuja suomalaisessa yhteiskunnassa. Politiikasta.fi

https://politiikasta.fi/transihmisten-kansalaisuuden-kamppailuja-suomalaisessa-yhteiskunnassa/?fbclid=IwAR3wCPSFhSGwtjQuGe5oBTUvTznf3C9vfMQmZ-EHWb8W0dvf_K7Yp4wOSOg

Lisätietona: "Osana Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -hanketta".

Artikkeli 2

Ei-binääristen hoidoista Suomessa, HUS:n tutkimus, jonka tuloksia Setan tiedotteessa: https://seta.fi/2020/03/10/muunsukupuolisten-hoidot/

• Seta.10.3.2020. ”Suomalainen seurantatutkimus vahvistaa muunsukupuolisten hyötyneen sukupuolen korjaushoidoista”.

LUKUVINKIT TDOV-PÄIVÄÄN 2022

ANIN BLOGIKIRJOITUS

annart.fi

Blogi: TDOV Ei-binääristen kaiken kattava näkymättömyys

HIPUN BLOGIKIRJOITUS 

(transihmisten representaatio - vinkkejä)

muunsukupuolinenhippu.blogspot.com 

KIRJOITUSTEN SUORAT LINKIT

Lisäämme TDOV-päivän jälkeen.

//

TRANSNÄKYVYYDEN PÄIVÄ (TDOV) 2021

Kuva: Ani

TEKSTI: Ani

Kansainvälistä transsukupuolisuuden näkyvyyden päivää (International Transgender Day of Visibility, TDOV) eli lyhyemmin transnäkyvyyden päivää vietetään 31. maaliskuuta.

Päivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2009. Aloitteen tekijänä oli michiganilainen Rachel Crandall. Crandall koki tärkeäksi perustaa erityinen päivä muistuttamaan transsukupuolisten ja transyhteisön olemassaolosta. Päivä on yhä edelleen ajankohtainen, sillä transihmiset tarvitsevat yhdenvertaista ja tasa-arvoista näkyvyyttä mediassa, yhteiskunnan rakenteissa ja palveluissa. Päivän tavoitteena on myös muistuttaa siitä, että on tärkeää jakaa sukupuolivähemmistöjä koskevaa oikeaa tietoa ja tietoisuutta.

Suomessa transsukupuolisuudesta ja ylipäätänsä sukupuolen moninaisuudesta tarjoavat tietoa mm. 

Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus

Sateenkaariperheet ry

Trasek ry

Trans ry

Translasten ja -nuorten perheet ry 

Ei-binäärisille ihmisille ei Suomessa ole omaa yhdistystä, mutta pieni aktiivien ei-binääristen joukko ylläpitää Non-binary Voices / Ei-binäärisiä ääniä (NBV/EBÄ) ryhmää. NBV/EBÄ -ryhmällä on näiden nettisivujemme lisäksi omat FB-sivut.

Pelkkä tiedon lisääminen ei riitä, vaan yhteiskuntaamme tarvitaan rakeenteellisia ja lainsäädännöllisiä muutoksia. 

🏳️‍⚧️Jotta tulemme nähdyksi ja kuulluksi.

🏳️‍⚧️Jotta saamme yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset ihmisoikeudet.

TDOV 2021 päivän aikana julkaisemamme muut linkit (sekä blogi että FB)

Hippu Helminen: Lainsäädännöllä ulossuljetut

Ru: Nyt elän niin kuin tunnen

Lisäksi facebookissa julkaistu: Sinusta Minuksi -dokumentin esittely

NYT ELÄN NIIN KUIN TUNNEN - MUUNSUKUPUOLINEN X

Kuva: Ru

 

TEKSTI: Ru

Synnyin tyttöoletetuksi 60-luvulla. Elin kuitenkin kaikkien hyväksymänä poikana koko lapsuuteni. Nimeä ja pukeutumista myöten.  Minusta käytettiin pojan lempinimeä. En suostunut pitämään hameita ja mekkoja. Leikin enimmäkseen poikien leikkejä. Nukkeja ei ollut ainakaan aktiivisessa käytössä. Sain jostain ihme syystä kerran puhuvan nuken lahjaksi. Purin koneiston siitä hyvin pian, koska se kiinnosti minua enemmän kuin itse nukke. 

Ainut asia, josta minua haukuttiin, oli mm. kalkkarokäärmeeksi nimittely. Se johtui siitä, että sain poikkeuksellisen nuorena silmälasit ja minulla oli ns. peittohoito silmälaseissa 2 vuotta. Lasten peleissä, Aasi sellaisessa, en saanut koppeja kiinni pallolla, joten olin lähes aina se aasi. Tämä kaikki teki kuitenkin minusta vahvan immeisen, hyvällä itsetunnolla varustettuna. Pelasin myöhemmin mm. koulun koripallojoukkueessa yläasteella.

 

Murrosikä muutti kehoa. Tyttöoletetusta kasvoi seksuaalivähemmistöön kuuluva immeinen, monien vuosien etsimisen sekä pohdiskelujen että pettymysten kautta. Ahdistavaa oli se, että tietoa oli vähän tarjolla ja en tiennyt mistä sitä etsiä. Muiden silmissä olin seksuaalivähemmistöön kuuluva aiemmin, kuin itse olin sen valmis hyväksymään ja sanomaan ääneen. Elin aikuisikääni seksuaalivähemmistössä. 

Jotain kuitenkin myllersi sisälläni - sukupuoli, jota en tunnistanut.

Elämäni poikana lapsuudessa oli ollut minulle luonnollista ja hyväksyttiin elinpiirissäni. Yleensä ottaen se varmasti oli harvinaista 60-70-luvulla. Suojelin aikuisena itseäni pitkään, koska olin kokenut ja koen moniperusteista syrjintää mm. vähemmistöön kuuluvana ja vähemmistön sisällä. Minulla on myös sairauksia, joiden vuoksi olen kokenut ja koen edelleen syrjintää. Syrjintää koin myös ulkonäköni perusteella. Syrjinnän aiheena on ollut myös se, että jouduin eläkkeelle nuorena aikuisena.

Muutamia vuosia sitten pikkukaupungin taidegalleriaan tuli pieni, mutta minulle merkittävä valokuvanäyttely muunsukupuolisuudesta. Näyttelyn nimeä en muista, mutta se oli pienempi osa suuremmasta kokonaisuudesta.  Esillä oli myös asiallinen kirja myynnissä. Ostin kirjan ja ahmin sen sisällön. Kirjan nimi on: "Näkymätön sukupuoli, ei-binäärisenä ihmisiä" . Minun sisällä tapahtui iso myllerrys. Vihdoinkin, tässä se nyt on. Tämä minä olen, oikeasti. 

Löysin virallisesti itseni muunsukupuolisena 50+ vuotiaana. Pieni kriisin paikka, mutta suuri helpotus. Kriisinä ajattelin sen olevan: " voi ei taasko minuun pitää tulla ulos kaapista". Olen poikennut valtavirrasta pukeutumisellani yleisillä paikoilla koko ikäni. Sukupuolestani olen kertonut äidilleni ja usealle ystävälleni. 

Nyt elän niin kuin tunnen,  muunsukupuolinen. 

Lukuvinkki: Näkymätön sukupuoli, ei binäärisiä ihmisiä. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen, 2017 Into Kustannus

LAINSÄÄDÄNNÖLLÄ ULOSSULJETUT: Ei-binääristen ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta ja oikeuksista

TEKSTI: Hippu Helminen, NBV/EBÄ:n koordinaattori

Suomessa sukupuolimerkintään on kaksi vaihtoehtoa ja henkilötunnus sisältää sukupuolen tunnisteen. Siksi henkilötietojen korjaaminen vastaamaan sukupuoli-identiteettiä on mahdollista ainoastaan binäärisille transsukupuolisille; naisille ja miehille. Tällä tavoin lainsäädäntö ulossulkee ei-binääriset ihmiset. Olemme vailla mahdollisuutta olla kokonaisina ihmisinä yhteiskuntamme jäseniä.

Näin kansainvälisenä transnäkyvyyden päivänä haluan korostaa ei-binäärisyyden ja ei-binääristen ihmisten moninaisuutta. Ei-binäärinen ihminen, muunsukupuolinen, gender queer ja sukupuolikapinallinen (“gender fuck”); näin kuvailen sukupuoltani. Olen kuitenkin vain yksi meistä. Ei-binäärisiä sukupuoli-identiteettejä on lukuisia, ja osa on identiteetiltään sukupuolettomia.

Kokemukset ja tarpeet ovat yksilöllisiä. Siksi tulee huomioida ja kuunnella monikossa, ei-binäärisiä ääniä. Ne hiljaisemmatkin olisi tavoitettava ja saatava kuuluviin. Kaikkien ei ole mahdollista puhua julkisesti omalla nimellään ja kasvoillaan. Me aktivistit voimme. Siksi olemme etuoikeutettuja. Meidän äänemme on jo alkanut kuulua.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen ei-binääristen ihmisten yhteiskunnallista asemaa ja oikeuksia. Tuon esiin sekä arkipäiväisiä esimerkkejä että pohdintaani lainsäädännön näkökulmasta. Päätelmäni on, että lainsäädännön pyrkimys yhdenvertaisuuteen ei toteudu käytännössä. Ei-binääriset ja binääriset ovat eriarvoisia. Tämä on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Kirjoitukseni lopussa on lukuvinkkejä teemasta sukupuolten tasa-arvo.

Arkista elämää sukupuolinormien puristuksessa

Ei-binääristen ihmisten elämässä tulee korostuneesti esiin hyvin monien asioiden jakaminen kahteen vaihtoehtoon, joista molemmat ovat vääriä itselle. Kaupassa sukista alkaen hygieniatuotteisiin: otatko naisten vai miesten, pinkkiä vai sinistä, hempeää vai maskuliinisemmaksi määritettyä. “Hei rouva”, kassa tervehtii. “Oletteko yli 40-vuotias nainen, ja kuulutte siten tutkimuksen kohderyhmään?”, kyselytutkimuksen haastattelija aloittaa puhelun. Kotimaisen suuren mediatalon suoratoistopalveluun rekisteröityminen edellyttää sukupuoli-tietoa, ja vaihtoehtoina ovat nainen ja mies. 

Ei-binääristen ihmisten kohtaamiksi pulmatilanteiksi nostetaan monesti vessojen ja pukuhuoneiden puute, hankaluudet epäsopivan henkilöllisyystodistuksen kanssa, jatkuva väärinsukupuolitetuksi tuleminen, sekä väärän nimen ja väärien sukupuolittavien ilmaisujen käyttö. Nämä ovat merkittäviä käytännön ongelmia. Niiden ratkaiseminen kuitenkin edellyttää katsomaan ongelman taakse.

Käytännön ongelmat ovat seurausta sukupuolinormatiivisuuden vaikuttamasta lainsäädännöstä. Yhteiskunnassamme vallitsee edelleen erityisesti vahva oletus sukupuolen kaksijakoisuudesta. Näin oletetaan, että me kaikki olisimme joko nainen tai mies.

Cis-olettama (mm. kaikkien ihmisten sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta) on alkanut haalenemaan. Sitä osoittaa esimerkiksi translain uudistamisen kirjaaminen hallitusohjelmaan, tavoitteena itsemäärittelyn oikeuden vahvistaminen sekä Transtyöryhmän perusteellinen raportti vaihtoehtoisista malleista toteuttaa muutoksia.

Eriarvoistava lainsäädäntö koskien henkilötietoja

Ei-binääristen ihmisten lainsäädännöllinen asema, oikeuksien toteutumisen ongelmat sekä ratkaisukeinot on jo kartoitettu. Selvitys sisältyy STM:n asettaman Transtyöryhmän raporttiin translain uudistamisen vaihtoehdoista. Työryhmän esitys on merkittävä askel kohti julkista keskustelua myös ei-binääristen oikeuksista, vaikka konkreettisissa lakimuutoksissa asti ei vielä ollakaan.

Transtyöryhmän raportissa keskeisimmäksi epäkohdaksi nostetaan ei-binääristen jääminen sivuun lainsäädännöstä. Nykyinen lainsäädäntö on rakennettu kaksijakoisen sukupuolikäsityksen mukaan. Työryhmä katsoo, että sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisen varmistaisi sukupuolineutraali henkilötunnus ja kolmas sukupuolimerkintä henkilötiedoissa.

Tässä kohtaa haluan muistuttaa, että sukupuolia on enemmän kuin kolme. Joissakin keskusteluissa esiintyvä “kolmas sukupuoli” tarkoittaa henkilötietojen sukupuolimerkinnän kolmatta vaihtoehtoa. Sen voisi valita ne, jotka ovat jotain muuta kuin yksiselitteisesti nainen tai mies. Kaikki "muut" yhden luokituksen alle, koska ymmärrettävästi väestötietojärjestelmässä ja hallinnollisessa käytössä vaihtoehtoja ei voi olla rajatonta määrää.

Ei-binäärisiä ihmisiä koskeva ratkaisua vaativa ongelma on siis se, että identiteettiä vastaavat sukupuoleen viittaavat henkilötietojen vaihtoehdot puuttuvat Suomessa. Oleellista on ymmärtää, mitä tästä seuraa. Ensinnäkin oikeus henkilötietojen korjaamiseen koskee binäärisiä transsukupuolisia (naiset ja miehet). Toiseksi koska lainsäädäntö tunnustaa ainoastaan kaksi sukupuolta, lainsäädännön näkökulmasta ei-binäärisiä ei ole olemassa.

Merkittävin ongelma on siis yhteiskunnallisella tasolla, ei yksittäisten ihmisten kokemissa arkipäivän pulmatilanteissa. Ei-binääriset ovat eriarvoisessa asemassa verrattuna binäärisiin transsukupuolisiin (naiset ja miehet). Eriarvoisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että lähtökohtaisesti samaa väestöryhmää “sukupuolivähemmistöjä” olevien oikeudet ovat erilaisia riippuen sukupuoli-identiteetistä. 

Yhdenvertaisuutta lainsäädännössä, tosiasiallisesti ei

Perustuslain ja Tasa-arvolain mukaan ei-binäärisetkin pitää huomioida yhdenvertaisesti. Sukupuoli-identiteetti on kielletty syrjinnän peruste. Tasa-arvolaissa on myös velvoite yhdenvertaisuuden edistämisestä suunnitelmallisesti. Tästä lainsäädännöstä huolimatta esimerkiksi oppilaitoksissa ja työelämässä vedotaan siihen, että henkilön ei-binäärisyyttä ei tarvitse huomioida, koska meillä on “virallisesti” vain kaksi sukupuolta.

Tietoa teemasta “sukupuolten moninaisuus ja tasa-arvo” on saatavilla kattavasti. On myös useita yksityiskohtaisia käytännön oppaita. Silti jotkut väittävät: “Älä vaadi, kun tietoa ei ole.” Jostain syystä tieto ei siis tavoita sitä tarvitsevia; esimerkiksi lääkärit, viranomaiset, opettajat ja työnantajat. Siksi välillä mietityttääkin, onko kyse todella tietämättömyydestä, vai siitä ettei edes haluta ymmärtää.

Kolmannnen sukupuolimerkinnän ja sukupuolineutraalin henkilötunnuksen puuttumisesta seuraa myös ongelmia, joista ei juurikaan julkisesti puhuta. Ei-binääriset ihmiset jäävät ulkopuolelle väestötason rekisteritutkimuksista, koska ne ovat sukupuoliperustaisia. Sen seurauksena ei-binääriset jäävät puuttumaan ko. tutkimuksiin perustuvista hyvinvointi, syrjintä, ym. hankkeistakin. Tämä on yksi keskeinen syy, miksi ei ole saatavilla tietoa ei-binäärisistä.

 

Näin ollen olemassa oleva lähtökohtainen lainsäädäntö pyrkii turvaamaan myös ei-binääristen oikeudet. Tosiasiallinen tilanne kuitenkin osoittaa, että nykyinen lainsäädäntö ei riitä yhdenvertaisuuden toteutumiseen käytännössä. Siksi yhdenvertaisuus tulee turvata sukupuolimerkintää sääntelevällä henkilötietojen lainsäädännöllä.

LUKUVINKKEJÄ TEEMASTA SUKUPUOLTEN TASA-ARVO

THL:n Tasa-arvotiedon keskus, Sukupuolten tasa-arvo

https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo

Tasa-arvovaltuutettu

https://tasa-arvo.fi/etusivu

/ Sukupuolten moninaisuus, https://tasa-arvo.fi/sukupuoli-identiteetti