RAKKAUTTA KAIKILLE – VAI SITTENKIN ENSISIJAISESTI IHMISOIKEUDET?

(EDIT. 7.7.2021 & 9.7.2021: Rakenne, lisätty väliotsikot & kirjoittajan esittely, korjattu kuvan tekijän etunimen kirjoitusasu.)

Vieraskynästä

TEKSTI: Lotta Jäppinen 

"LOVE IS LOVE" on kaunis ajatus, mutta typistää Priden sekä helppotajuisen hempeäksi (ja heteroystävälliseksi) konseptiksi että tulee ohittaneeksi sukupuolen moninaisuuden ja trans- / intersukupuolisiin / ei-binäärisiin ihmisiin kohdistuvien yhteiskunnallisten epäkohtien, sorron ja väkivallan raastavuuden. Pridessa on kyse paljosta muustakin kuin rakastamisesta.

KUVA: Zackary Drucker / The Gender Spectrum Collection

Nyt kun Pride-kuukausi just päättyi ja HelsinkiPridea on vielä muutama päivä jäljellä, avaan sanaisen arkkuni aiheesta.

On hienoa, että liittolaisuus on yhä näkyvämpi osa Pridea. Se, että myös enemmistösukupuoliset (ja) heterot osoittavat tukensa sateenkaarikansan tasa-arvolle on tärkeää, koska joukkovoima luo turvallisuuden tunnetta sekä edesauttaa epäkohtien tunnustamista luoden samalla suurempaa muutospainetta.

TÄYTYY MUISTAA, MISTÄ OLLAAN TULTU.

Minä en olisi täällä enkä voisi näinkin avoimesti kulkea vähemmistöidentifioituvana ilman aiempien sukupolvien rohkeutta. Rohkeus ei välttämättä ole valinta. Se tapahtuu usein pakon edessä. Rodullistetut queer-ihmiset ovat sekä edelläkävijöitä että erityisen haavoittuvaisessa asemassa useampaan (näkyvään) vähemmistöön kuulumisensa vuoksi.

Tällaista nykyisyyttä ei olisi ilman marsseja, järjestäytymistä, kansalaistottelemattomuutta ja kapinointia. En olisi tässä ilman taisteltuja taistoja, otettuja lääkkeitä ja rokotteita, tehtyä lääketutkimusta...

Lähes kokonaisia queer-sukupolvia hävisi 80–90-luvun AIDS-epidemian mukana, eikä lainsäädäntö varsinaisesti tukenut jäljelle jääneitä.

Kymmenen vuotta ennen syntymääni Lääkintöhallitus poistaa virallisesta tautiluokituksesta kohdan, jossa homoseksuaalisuus luokitellaan sairaudeksi. Niin sanottu kehotuskielto poistuu, kun olen kolmannella luokalla, syrjintäkielto seuraavana vuonna; tätä ennen asiallista tietoa vähemmistöistä on todella vaikea saada.

Ensimmäinen translaki astuu voimaan 2003. Yhdenvertaisuuslaki eli tasavertaisuustavoite lain edessä alkaa, kun olen yläkouluikäinen. Transvestisuus poistetaan tautiluokituksesta, kun olen jo korkeakoulussa. Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan vuonna 2017 Turussa asuessani, ja samalla pakkoavioero poistuu translaista.

Vireillä olevassa translakiuudistuksessa kestää tolkuttoman kauan. Muut kuin binääristen transihmisten (juridiseen) sukupuolen korjaamiseen liittyvät uudistukset jäävät pois tästäkin versiosta. 

Minulle ei ole Suomessa olemassa juridista sukupuolimerkintää.

 

PRIDE ON MEILLÄ 365 PÄIVÄÄ VUODESSA.

Sateenkaariliputus on ihan hauska juttu. Mutta sillä on hyvin vähän tekemistä todellisten tasa-arvopyrkimysten kanssa. Ei meitä kiinnosta yksi viikko värejä ja glitteriä. Me halutaan olla olemassa omina itsenämme ilman pelkoa, syrjintää, oletuksia ja todistelun tarvetta. Pride on meillä 365 päivää vuodessa.

Setan mukaan sukupuolen moninaisuus on varsin yleistä. Kouluterveyskyselyssä (2017) yli 5 prosenttia kertoi sukupuolekseen toisen kuin syntymässä määritelty.

Koska yhteiskunta on cis-normatiivinen eli olettaa syntymässä määritellyn sukupuolen ainoaksi & oikeaksi, ja koska yleinen sukupuolikäsitys on kaksijakoinen eli binäärinen, voi muunlaisen sukupuoli-identiteetin oivaltaminen kestää – ja toisaalta voi myös olla turvallisempaa olla kertomatta siitä julkisesti. Yhteiskunnan ohjailema, rajoittava malli siis estää ihmisiä toteutumasta kokonaisina.

Moneen päällekkäiseen, joskus toisiinsa limittyvään vähemmistöön kuulumisen haasteiden tunnistaminen on vasta alussa. Esimerkiksi vammaisten seksuaalisuus on tabu muutenkin; entä jos siihen lisätään vielä epänormatiivinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti?

Se, että seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta puhutaan, ei tee kenestäkään heterosta homoa tai cis-ihmisestä transihmistä. Sen sijaan ne, jotka näitä asioita pohtivat, saavat tukea ja apua, sekä ehkä pysyvät pidempään hengissä.

Sateenkaari-ihmisillä on erityisen korkea itsemurhariski ja todennäköisyys sairastua psyykkisesti. Ei identiteetistä, vaan tuomitsevasta ja rajoittavasta ympäristöstä johtuen!

Muutokseen vaaditaan tiedon lisäämistä ja kollektiivista vastuunottoa ajantasaisen tiedon omaksumisesta, olit sitten mitä suuntautumista ja/tai sukupuolta vain. Tällä hetkellä erityisen vaiheessa on muiden kuin cis-sukupuolisten asiat. Pidetäänhän niistä meteliä.

Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli eivät ole koskaan valintoja. Syrjintä on sitä aina. Kehotan sinua olemaan kaikenlaisen ihmisyyden puolella.

 

KIRJOITTAJASTA

Lotta Jäppinen on (gender)queer teatterintekijä, tuleva teatteri-ilmaisun ohjaaja ja pitkäaikaissairas maailmanparantaja-aktivisti, joka on Setan Sukupuolen moninaisuus -toimikunnan jäsen.